Abisko - Nissonvaggi - Abisko 2017

Abisko - Nissonvaggi - Abisko 2017 vaelluskartta

Kesän 2017 jo mentyä oli tarpeen tehdä vielä pikainen visiitti tuntureille. Aikaa olisi niukasti käytössä, joten kauaksi tiestöstä ei voisi vaeltaa. Abiskossa tunturit ovat maantien läheisyydessä. Suunnitelmaksi kehkeytyi kolmen yön retki, joka sisältäisi lyhyen siirtymän perusleiriin ja leiristä tehtäviä päiväretkiä ja sitten paluun. Kohteeksi muodostui Abiskosta hieman etelään sijaitseva melko kompakti tunturiryhmä ja perusleirin sijainniksi Nissonvaggi tuntureiden keskellä. Syksyisen ajankohdan vuoksi varustukseen kuului runsaasti lämpimiä vaatteita, tuplamakuualustat sekä riittoisat eväät. Retkikunta koostui nyt vaellusseurueen toisesta jäsenestä puolisoineen.

27.9.2017 Keskiviikko
Autoilu Kolariin, yöpyminen.

Abisko - Nissonvaggi Korkeuskäyrä Abisko - Nissonvaggi

Torstaina 28.9.2017 herätys klo 07:00, aamupala, autoilemaan klo 07:50, Abiskossa parkkipaikalla klo 11:15. Voileipien syönti, rinkkojen viimeistely, vaatetuksen vaihto. Kantamusten painot 25 + 1 kg ja 9,7 kg. Kävelemään noin klo 12 aikaan. Pilvinen sää, ei sadetta, ei tuulta, lämpötila +2 astetta. Varustuksena urheilukerrasto ja tuulipuku, pipo ja hanskat. Kungsledenin jo vuoden 2010 vaellukselta tuttua polkua pitkin liikkeelle. Kulku eteni Abiskojoen kanjonin ohi, Marmorbrottetin kummun yli, sitten Nissonjohkan yli siltaa pitkin ja pian Tältlägretin polun risteykseen. Pilvi oli matalalla,

Nissonjohkan silta eikä näkyvyyttä tuntureille ollut. Polkua pitkin jatkoimme Tältlägretiin, matkalla suklaapatukan mittaisen tauon pitäen. Matka jatkui taas, aurinko kuulsi pilven läpi edessäpäin ja noin 720 metrin korkeudella avotunturissa pääsimme pilven yläpuolelle. Aurinko paistoi lämpimästi, pilvet olivat alhaalla laaksoissa, näkyvyys ympäröiville tuntureille oli hyvä. Torniojärvi ja Abiskon kansallispuisto jäivät pilvien peittoon. Seurasimme polkua Ballinjohkan varrella vielä jonkin matkaa. Sitten retkikunnan toinen osa jatkoi vielä Ballinvaggia katsomaan toisen osan jatkaessa tunturin kuvetta myöten kohti Nissonvaggia.

Nissonvaggi

Myöhemmin seurue taas kokoontui. Tässä vaiheessa päivä oli jo ehtinyt liki iltaan ja aurinko vaipunut tunturien taa, kivikkoinen maastokin oli vienyt voimia. Niinpä sopivan leiripaikan ilmaantuessa näköpiiriin vajaan 1000 m korkeudella Nissonvaggin länsireunalla oli perusleirin pystytys ajankohtaista. Teltta saatiinkin pystyyn mukavan pehmeälle ja kuivalle ruohikkomaalle pienen puron varteen sopivasti ennen hämärän tuloa. Reiter pippurinen lihapata aterioitiin. Lepo alkoi klo 20. Vastoin odotuksia yöllä ei ollutkaan kylmä, vaan tarkeni hyvin.

Päiväretki Pallentjåkkalle Korkeuskäyrä Päiväretki Pallentjåkkalle

Perjantaina 29.9.2017 herätys aamun valjetessa. Selkeä sää, ei juuri tuulta, aurinko oli vielä Nissoncorru-tunturin takana, pilvet pysyttelivät noin 700 metrissä Torniojärven laaksossa. Reiter Pasta with beef and paprika, kaakaota, kahvia ja keksiä. Suunnitelmana oli päiväretki viereiselle Pallentjåkka 1737 m tunturinhuipulle, retkikunnan toinen osa päätti kuitenkin tutustua hieman matalammilla korkeuksilla oleviin kohteisiin. Päiväretkitavarat pakattiin rinkkoihin.

Nousua Pallentjåkkalle Loppunousu Pallentjåkkalle Pallentjåkkalle nousu tapahtui telttapaikalta ensin suoraviivaisesti kivikkoisessa rinteessä lounaan suuntaan tunturin harjalle 1500 metriin, sitten harjaa pitkin huipulle. Näköalat huipulta Ballinvaggiin sekä Nissonvaggiin olivat hyvät, samoin ympäristön tuntureille. Näkyipä Norjaan Storsteinsfjelletillekin saakka. Harkinnassa oli jatkaa päiväretkeä etelälounaan suuntaan harjanteita pitkin, mutta korkeuserot näyttivät melko suurilta suhteutettuna retkeen käytettävissä olevaan aikaan, lisäksi loppupäässä huipulle 1784 m nouseva harjanne oli lumen peitossa, mikä voisi tehdä noususta vaikean. Edellisenä päivänä oli nimittäin jo syyslumi osoittautunut jäiseksi ja liukkaaksi. Niinpä huipulla tapahtuneen suklaapatukan ruokailemisen jälkeen oli aika palata teltalle. Vaihtelun vuoksi laskeutuminen tapahtui eri reittiä, huipulta ensin idän suuntaan laskeutuen. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, rinteen kivet kuivia ja laskeutuminen sujui ripeästi. Leirissä oli tarjolla voileipää. Tästä voimia saaneena oli vielä mahdollista tehdä parin kilometrin lenkki pohjoisen suuntaan katsomaan, josko Nissonjohkan kanjonia näkyisi. Kuitenkaan kanjoniin asti laskeutumiseen eivät voimat riittäneet. Paluumatkalla leiriin oli auringossa sen verran kuuma, että piti kulkea paidatta, mitä ei ikinä ole aikaisemmilla vaelluksilla tapahtunut. Sää oli siis erityisen lämmin. Kun retkiseurue oli taas koolla teltassa, koostui ilta-ateria kaakaosta, voileivästä ja pullasta, sillä vastoin tavanomaista käytäntöä, ei Reiter ateria maistunut. Yöllä tarkeni jälleen aivan hyvin, yö oli tähtikirkas.

Päiväretki Nissoncorrulle Korkeuskäyrä Päiväretki Nissoncorrulle

Lauantaina 30.9.2017 herätys klo 06:00, oli vielä melko pimeää, otsalampun valossa valmistui Reiter pasta carbonara, kaakaokahvit ja keksiä oli lisäksi tarjolla. Oli jälleen päiväretken aika. Ympäröivistä tuntureista toinen eli Nissoncorru oli nyt kohteena, retkikunnan toinen osa suuntaisi läheisempiin kohteisiin. Päiväretkitamineet pakattiin rinkkoihin. Nissoncorrulle olisi vähän pitempi matka, joten evästä ja vettä tuli mukaan runsaammin. Sää oli jälleen selkeä, olimme pilvien yläpuolella edelleen, aurinko oli vielä Nissoncorrun takana. Kulku suuntautui ensin alas Nissonvaggiin, joen yli porokämpälle.

Nousua Nissoncorrulle Siitä matka jatkui Nissoncorrun rinteeseen. Nousu oli melko jyrkkä, mutta sujui kuitenkin aika vaivatta, kivikkoa ei ollut kovin paljoa. Ylempänä nousu loiveni ja välillä oli kiinteämpää kalliota. Noin 1600 metrissä oli jo aurinkoista ja hyvät näköalat ympäristöön.

Nissoncorrun huippu 1738 m

Nousu Nissoncorrun 1738 m huipulle sujui nopeasti. Hetken maisemien katselun jälkeen matka jatkui kohden Lapportenin laakson reunalla olevaa 1633 m huippua. Laskeutuminen tuota huippua edeltävään satulaan olikin lopulta aika jyrkkä ja rinteessä oli irtonaista kivikkoa. Nousu takaisin sitä rinnettä pitkin ei houkuttanut. Olin ajatellut laskeutuvani tunturista alas samaa reittiä kuin sinne nousinkin, nyt piti varmistaa kartasta vaihtoehtoinen reitti takaisin Nissonvaggiin. Sellainen kartan avulla löytyikin ja niin etenin huipulle 1633 m.

Lapporten

Lapportenin laakson järvet näkyivät ylhäältä hyvin. Koska paluumatka leiriin olisi nyt edessä, söin suklaapatukan ja join vettä. Sitten suuntasin loivasti laskevaa tunturin harjaa luoteen suuntaan. Samalla alkoikin navakka myötätuuli, joten eteneminen oli puolijuoksua. Laskeuduin lännen suuntaan laaksoon, siellä ei tuuli tuntunut. Puron ylityksen jälkeen kiersin tunturin ympäri kivikkoisessa rinteessä Nissonsnuohkkin luo. Siitä laskeuduin viistosti Nissovaggiin, ylitin joen kiviä pitkin ja nousin teltalle. Teltalla oli jälleen voileipätarjoilu ja kahvi-kaakaota. Tuuli oli nyt kova täälläkin, tuulen ansiosta Torniojärveä peittänyt pilvikin oli hävinnyt. Reiter ateriointi ei taaskaan toteutunut, vaan iltaruoka oli suklaapainotteista. Teltan maakiilojen päälle tuulen puolelle piti laittaa kiviä, jotta kiilat pysyisivät kiinni maassa. Koko yö oli tuulinen, ei kuitenkaan kylmä.

Nissonvaggi - Abisko Korkeuskäyrä Nissonvaggi - Abisko

Sunnuntaina 1.10.2017 herätys klo 07:00. Reiter pasta carbonara, kaakaokahvit, keksiä. Kirkas, pilvetön sää taas. Edessä oli paluu autolle ja kotiin. Olimme syöneet eväitä sen verran, että rinkka oli päässyt keventymään, tämä piti kompensoida täyttämällä termospullo ja juomapullo vedellä. Nämä ja kaikki muukin tavara pakkailtiin rinkkoihin. Liikkeelle päästiin juuri kun aurinko alkoi paistaa Nissoncorrun yli. Tuuli oli nyt laantunut. Kulku suuntautui kohti Ballinjohkan varren tuttua polkua. Koko matka oli nyt käytännössä alamäkeä, joten saavuimme polulle pian, jatkoimme Tältlägretiin, missä söimme pari palaa suklaata. Enemmittä viivytyksittä jatkoimme sitten kohti Kungsledeniä.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä aurinkoista Vaellus 2017 Korkeuskäyrä Vaellus 2017 Totesimme täällä alempana olleen pakkasta, polku oli paikoin jäässä ja pitkospuut kuurassa. Kungsledenillä eteneminen sujui reippaasti ja pian olimmekin autolla. Vaellukselle kertyi pituutta 54,1 km ja nousua 3032 m ja laskua vastaavasti. Varusteiden vaihdon jälkeen suoritimme autoilua klo 21:00 saakka.

Huomioita: syyskuussakin voi käydä tunturissa, ainakin hyvän sään aikana. Maantien läheisyydestä huolimatta Kungsledeniltä syrjässä näimme vain yhden vaeltajan Ballinvaggiin menevällä polulla, Kungsledenillä oli 1 vaeltaja sekä päiväkävelijöitä. Abiskon eteläpuolen tunturit ovat hyvä ja helppo retkikohde ja siellä voisi käydä uudestaankin, vaikkapa kevätkesällä suksien kanssa.