Lemmetfjellet, Vassdalsfjellet ja Pältsa 2023

Lemmetfjellet, Vassdalsfjellet ja Pältsa 2023 vaelluskartta

Tälle kesälle oli vaellusseurueemme suunnitellut vaelluksen Norjan Signaldalenin seudulle. Siellä on hyvät mahdollisuudet toteuttaa tunturivaellusta, koska tuntureita on alueella riittävästi. Lisäksi aikaisempien lähiseuduille vuosina 2003, 2004, 2008, 2018 ja 2021 tehtyjen retkien ansiosta alue oli jo ennestään vähän tuttu, joten sinne oli helppo taas suunnata. Varustepuolella uutuutena oli mukana aurinkopaneeli, jolla voisi ladata virtapankkeja. Retken päivittäinen ruokalista oli tuttuun tapaan Reiterateria aamuin illoin, kahvit ja keksiä aamuisin, päivän aikana suklaapatukoita, lisäksi kuivalihaa/metvurstia, suolapähkinöitä ja urheilujuomaa omavalintaisesti ajoitettuna.

Perjantai 14.7.2023 Autoilimme ensiksi Kolariin, missä yövyimme.

Signaldalen- Signalneselva Korkeuskäyrä Signaldalen- Signalneselva Lauantai 15.7.2023 herätys oli asetettu klo 05:30, autoilemaan pääsimme klo 05:56 ja Signaldalenissa laakson perän laajalla parkkipaikalla olimme klo 10:23. Parkkipaikan vieressä katoksen alla on pöytä ja penkit. Valmistimme ja aterioimme pöydän ääressä perinteisen retken alkuaterian eli pastaa juustokastikkeessa jatkettuna läskisoosisäilykepurkillisella, päälle hörppäsimme kahvit. Sää oli pilvinen, melko lämmin, ei juuri tuullut. Vaihdoimme vaellusvaatetuksen ylle ja viimeistelimme rinkat, rinkkojen painot olivat 22,14 kg ja 23,40 kg. Sitten veimme rinkat autolla polun alkuun Vassdalin maatilan kohdalle, palasimme autolla takaisin parkkipaikalle ja kävelimme sitten tietä pitkin tuon vajaat kolme kilometriä takaisin rinkkojen luo. Tien varressa oli pysäköitynä paljon Ruotsin rekisterissä olevia autoja peräkärryineen, arvelimme, että autot kuuluivat porohenkilöille, jotka olivat mönkijöineen nousseet tunturiin. Polku/mönkijäura lähti tieltä länteen kohti tunturia. Aluksi ura kulki metsikössä ja jouduimme ylittämään useita puron haaroja, purossa oli tulva ja kenkien säilyttäminen kuivina oli hieman haasteellista eikä ihan täysin onnistunutkaan. Lopulta piti vuolas puro ylittää puunrunkoa pitkin tasapainoillen. Sitten seurasikin melko reipasta nousua puurajalle saakka.

Nousua tunturiin Sää pysyi pilvipoutaisena, puurajalla alkoi tulla tuulta luoteesta. Mönkijöitä tuli vastaan uralla. Yksi kävelevä norjalainen koiran kanssa tuli myös, silittelimme koiraa ja juttelimme sen omistajan kansa, saimme kuulla, että tunturissa oli meneillään ruotsalaisten poronomistajien vasamerkintä. Ylempänä näimmekin pian useita telttoja/kotia ja pari mökkiäkin Vassdalenin laakson itäpäässä. Me jatkoimme Signalnesvattnetin lähelle ja leiriydyimme Signalneselvan varrelle klo 15:13 539 metrin korkeudelle, matkaa oli kertynyt 9,19 kilometriä, lämpötila oli + 14 astetta. Haimme vettä purosta leirivesikanisteriin, söimme sitten suklaata ja kuivalihaa. Tuulta oli kohtalaisesti. Iltalenkkinä kiersimme Signalnesvattnetin ympäri (3,09 km). Ilta-aterian jälkeen kävimme unille klo 20:09

Lemmetfjellet Korkeuskäyrä Lemmetfjellet Sunnuntai 16.7.2023 heräsimme klo 06:30. Yöllä oli ollut lämmintä, ei ollut satanut. Aamu valkeni aurinkoisena, vähät pilvet olivat haihtumassa pois.

Aurinkoinen aamu Signalnesvattnetilla Helikopteri lensi ylitse. Aamuaterian ja kahvien jälkeen päätimme lähteä päiväretkelle, koska sää oli niin hyvä. Teltan vieressä nousi rinne, siitä pääsisi 1516 metriä korkean Lemmetfjelletin huipulle. Lähdimme liikkeelle klo 08:19, nousimme suoraan rinnettä ylös, nousu loppui kuitenkin jyrkkään kallioseinämään, jouduimme siirtymään sivulle vasemmalle, mistä pääsimme jatkamaan nousua. Nousimme ylöspäin johtavaa harjannetta. Välillä lennätimme dronea. Nousu muuttui sitten vähän jyrkemmäksi, nousimme lumella ja kivikossa. Patukkatauon pidettyämme saavutimme pian Istindenin 1399 m korkean huipun. Sieltä laskeuduimme alas satulaan 1217 metriin. Satulasta nousimme taas kivikkorinnettä kohti Lemmetfjelletin huipulle johtavaa harjannetta ja pääsimme harjanteen juurelle 1315 m satulaan. Harjanne oli alkuun vähän kapeampi, mutta ei mitenkään vaikeakulkuinen eikä kovin jyrkkä. Pääsimme sitten tasaisemmalle alueelle, josta harjanne taas pian jatkui jyrkempänä. Pian eteneminen harjalla kävikin turhan haasteelliseksi ja siirryimme tasaisemmalle lumelle harjanteen pohjoispuolelle. Jonkin aikaa kuljimme lumella ja nousimme sitten melko jyrkästi kivikossa taas harjanteelle, jota pitkin jatkoimme huipulle. Tuulta oli sen verran, että dronea ei oikein voinut lennättää, otimme valokuva ja katselimme maisemia.

Koillisen suunnassa näkyivät Otertind, Polvartind ja Mannfjellet

Pilviä näytti olevan tulossa lännestä, arvioimme, että sää huononisi pian, aurinko paistoi vielä, tuuli lisääntyi. Laskeuduimme melko ripeästi satulaan 1217 m ja sitten taas nousimme Istindenille, jatkoimme huipun taakse tuulelta suojaan ja pidimme patukkatauon. Sitten laskeuduimme pitkän matka lunta pitkin ja sen jälkeen harjannetta alas. Lopussa oli jyrkempää, tuuli oli jo varsin kova, lakista piti pitää kädellä kiinni, jottei se lähtisi tuulen mukaan. Alhaalla teltalla olimme klo 16:44, matkamittarissa oli 23,97 km. Tuuli jatkoi reippaana, sää pilvistyi, sää oli kuitenkin lämmin. Leiripuuhien ja ilta-aterian jälkeen kävimme levolle klo 20:00, pohdimme hetken kestääkö teltta tuulen, mutta todellista huolta ei oikeastaan ollut, luotimme Hilleberg Keron telttaamme. Yöllä oli tuulta ja sadetta, yksi telttakiila irtosi ja piti käydä laittamassa takaisin paikoilleen, muutoin ei teltan kanssa tullut ongelmia.

Signalneselva- Finndalen Korkeuskäyrä Signalneselva- Finndalen Maanantai 17.7.2023 herätys oli nyt klo 06:00, ulkona sää oli selkenemässä, tuulikin oli tyyntynyt. Ravitsemustuokion jälkeen pakkasimme tavarat ja teltan rikkoihin. Klo 08:15 lähdimme kävelemään kohti Vassdalenia, ohitimme poroerotusalueen, ylitimme pari poroaitaakin, poroja ei näkynyt, jokunen porohenkilö näkyi. Nousimme loivasti Vassdaleniin laakson pohjoislaitaa välttäen kivikoita. Vedenjakajan lähellä menimme laakson pohjan purolle. Pidimme siellä evästaukoa ja lennätimme dronea.

Aurinkoisessa säässä oli mukavaa edetä ja välillä pitää taukoakin Sitten jatkoimme laakson etelälaitaa, aluksi kulku oli vielä helppoa, mutta pian tuli pusikkoa vastaan. Laskeuduimme laakson pohjalle puron varteen, puro oli jo melko vuolas tässä kohdin. Jatkoimme puron varren mönkijäuraa, ura siirtyi jossain vaiheessa puron toiselle puolelle, me jatkoimme porojen polkuja eteenpäin. Noin 9 km jälkeen pidimme patukkatauon. Pusikko jatkui ja muuttui koivumetsiköksi. Kasvillisuus tiheni pian, ja sivurinne alas laakson pohjalle muuttui jyrkemmäksi. Koetimme säilyttää korkeutta, kulkeminen meni todella vaikeaksi jyrkässä kivisessä sivurinteessä, jossa koivuja kasvoi paitsi alhaalta ylös, myös vasemmalta oikealle. Puiden ja pensasten väleistä kiemurtelu oli todella hidasta eikä matka tuntunut etenevän lainkaan. Sää oli lämmin, tuulta ei ollut, paarmoja oli. 12 km kohdalla piti vielä pitää patukkatauko.

Avoimessa koivikossa oli jo helpompaa edetä

Sitten kuljimme jo hieman helpommin loppumatkan Vassdalsfjelletin läntisen harjanteen juurelle, jonne pääsimme klo 16:47, matkamittari näytti 37,91 km, korkeutta oli 547 metriä. Leiripaikka oli muuten hyvä, mutta vettä siellä ei ollut. Niinpä teltan pystytyksen jälkeen lähdimme alas Finndaleniin etsimään vettä. Aivan alas laakson pohjalle emme joutuneet laskeutumaan, pieni puro löytyi rinteestä. Täytimme leirivesikanisterin (10 l) ja raahasimme sen sitten muovikassissa ylös teltalle. Lepäilyn jälkeen oli ilta-aterian aika. Sadetta tuli välillä, sitten taas aurinko paistoi, kokeilimme aurinkopaneelia virittää, mutta emme saneet kovin paljoa virtaa pankkiin. Yölevon aikana porolauma saapui teltan ympärille oleskelemaan. Yöllä sateli taas.

Vassdalsfjellet Korkeuskäyrä Vassdalsfjellet Tiistai 18.7.2023 aamulla heräsimme klo 06:00, porot olivat menneet, sää oli nyt sumuinen, joten jatkoimme lepoa vielä kaksi tuntia. Sitten nautimme aamuaterian ja kahvit. Nyt ei leiriä purettu, sillä tarkoitus oli tehdä päiväretki Vassdalsfjelletin huipulle, 1576 metriä. Olimme jo vuoden 2008 retkellä kiipeilleet Vassdalsfjelletin rinteillä, silloin nousu loppui 1441 metrissä. Sää oli sumuinen silloinkin. Nyt lähestyisimme huippua eri suunnasta, netistä olimme lukeneet, että tätä kautta saattaisi huipulle päästä. Klo 10 jälkeen lähdimme päiväretkivarusteet mukanamme nousemaan rinnettä ylös teltalta.

Ennen sumupilviä oli vielä vähän näkyvyyttä ympäristöön Rinne oli ruohikkoinen ja melko jyrkkä. Pian sumupilvet peittivät näkyvyyden kaikkiin suuntiin. Rinne kapeni harjanteeksi, harjanne kapeni ja jyrkkeni edelleen. Välillä tuli jyrkempiä kynnyksiä, joita seurasi loivempi kohta. Sitten vastaan tuli pieni välihuippu, sen pääsimme kiertämään oikealta, etelän puolelta. Pääsimme jonkin matkaa eteenpäin, sitten vastaan tuli taas jyrkkä kallio.

Harja kapeni ja välillä eteen tuli esteitä

Lähdimme etsimään kiertotietä oikealta. Kokeilimme paria ylöspäin johtavaa ränniä, pääsimme vähän matkaa ylöspäin, mutta sitten meni liian jyrkäksi. Lopulta kolmas ränni näytti helpommalta ja nousimme sitä myöten aika ylös, vaan sitten nousu muuttui täälläkin liian jyrkäksi, kalliossa ei enää ollut otekohtia. Jouduimme laskeutumaan alas. Palasimme harjanteelle, mistä olimme alun perin kiertoreittiä lähteneet etsimäänkin. Pohdimme, että ei auta muu kuin palata teltalle. Päätimme kuitenkin vielä harjanteen vasemmalta puolelta katsoa, siellä oli jyrkkää, jonkin verran pääsimme ylöspäin, sitten piti vaellussauvat jättää, koska käsiä tarvittiin kiipeämiseen. Kontatessamme rinnettä ylös kaksi kotkaa lensi vierestämme. Saatoimme vain aavistaa allamme olevan tyhjää, sumun vuoksi mitään ei näkynyt. Löysimme kalliorännin, josta saattaisi päästä ylemmäksi. Onneksemme toinen vaellusseurueen jäsenistä on enempi äärimmäisyyksiin kykenevä, ja ylsikin saamaan käsiotteen kallionraosta ja pystyi nykäisemään itsensä kallion päälle. Sitten piti vielä auttaa miestä mäessä ja nykäistä seurueen toinenkin jäsen ylös. Harjanne jatkui hieman loivempana ylöspäin, sitten se kapeni niin, ettei sitä pitkin enää uskaltanut edetä.

Hankala kohta, jonka joutui kiertämään

Laskeuduimme oikealle, etelän puolelle ja sieltä löytyi viistosti ylöspäin vievä louhikkoinen ränni, sitä pitkin pääsimme taas nousemaan harjanteelle. Sen jälkeen oli nousu helppoa ja pääsimme tunturin tasaiselle lakialueelle. Vitsailimme, että jos emme olekaan vielä huiputtajia, niin lakimiehiä ainakin ja nehän ovat ihan sama asia. Maasto oli nyt sen verran aakeaa ja laakeaa, että sumun estäessä näkyvyyden suunnistamista tarvittiin. GPS laite otettiin käyttöön. Etenimme ensin 1383 m huipulle, sitten 1389 m huipun pohjoispuolitse, löysimme vesilammikon, josta saimme juotua. Jatkoimme tunturin eteläisen jyrkänteen laidalle, seurasimme sitten jyrkänteen reunaa 1459 m huipulle. Otimme valokuvat ja laitoimme puhelimella kaikki ok-viestit kotiin, koska kenttää oli. Jatkoimme sitten kohti 1576 m huippua edeltävää satulaa. Esitietojen mukaan sinne johtaisi jyrkkä luminen rinne ja alapuolella olisi jäätikkö. Sumusää vallitsi edelleen, näkyväisyys oli hyvin rajallinen. Saavutimme lumen yläreunan. Lumi näytti jyrkältä, alaspäin näkyi vain valkoista tyhjyyttä.

Pääsimme korkeudelle 1459 metriä noustessamme Vassdalsfjelletille Heitimme isoja kiviä lumelle, ne eivät uponneet vaan liukuivat lunta pitkin kadoten pian näkyvistä. Lumi oli siis aika tiivistä. Meillä ei ollut mukana mitään ns. kättä pitempää, koska vaellussauvatkin olivat jääneet tuloreitille. Jos tuossa lumella kenkä luistaisi ja kaatuisi, niin liukas gore-tex asu takaisi sen, että vauhtia riittäisi ja vaarallisia tilanteita seuraisi alhaalla jäätiköllä. Jahkailimme aikamme etenemisen kanssa, sitten yht'äkkiä kuulimme järjen äänen ja se käski kääntyä takaisin. Vassdalsfjellet jäi taas huiputtamatta. Palasimme tuloreittiämme, olimme nostaneet kiviä pystyyn reitin merkiksi ja seurailimme nyt näitä. Pidimme patukkatauon välillä, sitten jatkoimme osin GPS:n avulla 1384 m huipulle. Sen jälkeen tuli mutkia tai silmukka matkaan, ilmeni déjà-vu tuntemuksia ja pian näimme samat merkkikivet uudelleen sekä lumilaikulla omat kengänjälkemme. Lopulta löysimme tiemme tunturinlaen läntiseen kärkeen, mistä kapea harjanne alaspäin alkaa. Laskeuduimme koettaen löytää kulkukelpoista reittiä alaspäin, GPS-laitteesta koetimme katsoa mistä olimme nousseet ylös, mutta ei siitä paljoa apua ollut, kokeilimme ensin yhtä reittiä, palasimme ylös ja yritimme sitten taas.

Huono näkyvyys ja jyrkät kohdat tekivät etenemisen haasteelliseksi

Hiljalleen ja tiiviin tuntuman harjanteen kallioihin säilyttäen pääsimme alas, gore-tex asu ei kivellä ole niin liukas ja parikin reikää taisi tulla. Siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että pääsisimmekin alas ja pystyimme taas hieman hengähtämään, tuumasimme, että nyt oli tullut roppakaupalla kokemusta eikä tarvittaisi tämänkaltaista enää. Vapautunutta alamäkikävelyä seurasi, sitten tuli mieleen, että missähän ne vaellussauvat ovat. Olimme ilmeisesti tulleet alas eri reittiä kuin menimme ylös ja vaellussauvat olivat jossain ylärinteessä. Emme jaksaneet lähteä niitä hakemaan, hyväksyimme kalustotappiomme.

Näkyvyys oli jo kohtalainen alempana Laskeuduimme, alempana näkyvyyttä oli paremmin ja pian näimme teltan. Pääsimme telttaan klo 21:17, päiväretken kesto oli 11 h 3 min, pituus oli 16,4 km. Kokonaismatka oli nyt 54,31 km. Ilta-aterioinnin jälkeen ryhdyimme levolle klo 23:30. Mukava päiväretki kaikkiaan, pääsimme melko ylös ja kiva oli päästä alaskin, sumusää helpotti korkean paikan kammoa, kun alaspäin ei nähnyt. Ehkä yritämme joskus vielä kolmannenkin kerran päästä Vassdalsfjelletille ja noudamme samalla sauvat.

Finndalen- Reiersdalen Korkeuskäyrä Finndalen- Reiersdalen

Keskiviikko 19.7.2023 aamulla herätys oli vasta klo 07:30. Sumuinen sää jatkui, ei tuullut. Aamuruokailun jälkeen pakkasimme tavarat ja klo 09:30 lähdimme liikkeelle alas Finndaleniin.

Sää edelleen pilvinen Pian jouduimme pusikkoon, koivikkoon, suolle, märkää oli. Metsästä löysimme puun oksat, jotka olivat apuna, kun ylitimme laakson pohjalla virtaavan puron kiviä pitkin. Niillä pystyi myös sauvakävelemään, joten otimme ne mukaan. Nousimme Dohpparjohkan vartta ylöspäin Doppartindenin ja Sohtungaisin väliseen solaan. Nousua jatkui melko pitkään, sitten tuli loivaa laskua. Maasto oli kivikkoista. Edessämme oli nyt seuraava laakso. Ylitimme laakson vesistön, sitten pysähdyimme tauolle. Syötyämme suklaapatukat jatkoimme laakson itälaitaa helposti järvelle 713 m. Pysähdyimme taas ja lennätimme dronea. Matkan jatkuttua huomasimme pian pari kärppää järven rannan kivikkoisessa törmässä. Seurailimme niiden liikkeitä jonkin aikaa. Uteliaita ja vilkasliikkeisiä otuksia.

Uteliaat kärpät tulivat esittäytymään

Kiersimme sitten Gaibbinjunnin päädyn ympäri ja laskeuduimme Reiersdaleniin. Nousimme taas laaksoa ylöspäin ohi Gaibbiriehpijohkan. Sen jälkeen ylitimme Gaibbijohkan kiviä pitkin, puun oksat olivat taas apuna ylityksessä. Pääsimme telttapaikalle klo 16:23, matkamittarissa oli 67,99 km, korkeutta oli 580 metriä, lämpötila oli + 13 astetta. Pian alkoi sataa. Iltaruokailun jälkeen katselimme karttaa. Seuraava tavoitteemme oli Pältsan laakso, alun perin tarkoitus oli mennä sinne etelän kautta, mutta päätimme nyt mennäkin pohjoisen kautta. Tällä säällä maisemia ei näkyisi kuitenkaan, olisi sama vähän lyhentää reittiä.

Reiersdalen-Pältsan laakso Korkeuskäyrä Reiersdalen-Pältsan laakso

Torstai 20.7.2023 heräilimme klo 06:00. Sumuinen sää jatkui. Ruokailun jälkeen pakkasimme leirin. Klo 08 jälkeen lähdimme nousemaan viistosti rinnettä ylös koillisen suuntaan kohti Njearrecahcaa. Aurinko paistoi kirkkaasti sumupilvikerroksen yläpuolella, paljoakaan tähden loistoa ei meille asti ulottunut, näkyvyys oli joitakin kymmeniä metrejä. Kuljimme Isdalsfjellan jyrkän rinteen tuntumaan, seurailimme sitten sitä. Välillä sateli. Saavutimme sitten Njearrecahcan satulan, pian näimme järven 913 m, laskeuduimme sitten Isdaleniin. Siellä virtaavan puron pääsimme ylittämään järven 853 m pohjoispuolelta. Sitten olikin tauon aika, söimme suklaapatukat, matkaa oli takana 9 km. Matkan jatkuttua saavutimme pian Norjan ja Ruotsin välisen rajan pyykin sekä merkityn vaellusreitin.

Rajapyykillä opasviitassa luki Rostahytta 11 km ja Gappohytta 9,3 km Jatkoimme mahdollisimman suoraan kohti Bealcancahcaa, ja jouduimmekin pian melko kaltevalle pinnalle Moskkugaisin pohjoisrinteeseen. GPS laite antoi suuntaa ja kertoi korkeuden, näkyvyyttä ei ollut. Lopulta pääsimme satulaan, mistä laskeuduimme Pältsan laaksoon. Alempana sumua oli vähemmän. Löysimme teltalle paikan ennen laakson järveä puron läheltä. Leiriydyimme klo 14:59, korkeus oli 788 metriä, matkaa takana kokonaisuudessaan 83,59 km, lämpötila oli +10 astetta. Hyttysiä oli täällä paljon. Söimme suklaapatukat teltassa, sadetta ei enää ollut. Päivä oli ollut sen verran kostea, että kengät ja sukat olivat molemmilla märät. Nyt olisi sään paraneminen suotavaa. Pian alkoi sataa vähän, sitten enemmän. Ruokailimme ilta-aterian, sen jälkeen satoikin jo paljon. Tuumasimme, että sää oli toiveita herättävää, harvoin olimme näin paljoa toivoneet parempaa säätä. Aloitimme yölevon klo 18:40.

Pältsa Korkeuskäyrä Pältsa

Perjantai 21.7.2023 tavoillemme uskollisina heräsimme klo 06:00. Sää pysytteli vakaana eli sumua oli. Ei kuitenkaan satanut. Aamuaterian jälkeen odottelimme sään paranemista teltassa lepäillen. Odotus oli kuitenkin turhaa, joten klo 10:30 lähdimme päiväkävelylle kohti Pältsaa. Aluksi ei satanut, sitten pian satoi.

Vallitsevan kosteuden näki hämähäkin seitistä Kävelimme GPS laitteesta suuntaa katsoen Pältsan huippujen välisen kurun alapuolelle. Sitten nousimme jyrkästi noin 1000 metriin, sitten selvisi, että olimme nousseet liian suoraan kohti 1401 m huippua, siirryimme rinteessä sivuttain jonkin matkaa ja jatkoimme sitten huippujen väliseen satulaan. Pidimme taukoa ja koska kenttää oli, laitoimme puhelimella viestit kotiin. Katsoimme myös sääennustetta netistä, sen mukaan sadesäätä jatkuisi vielä koko 10 päivän ennusteen ajan. Söimme vielä suklaapatukat. Sitten nousimme jyrkempää kivikkoa 1401 m huipulle. Maisemia ei näkynyt lainkaan, sumua ja sadetta oli sen verran, että drone ei lentänyt. Palasimme takaisin alas satulaan 1165 metriin ja jatkoimme samantien 1442 m huipulle vievän harjanteen alkuun. Pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Silmäilimme ylös sumuun katoavaa harjannetta, tästä emme olleet aiemmin kulkeneet, joten mielenkiinnolla odotimme millainen nousu olisi. Nousu osoittautui varsin helpoksi ja pian olimme huipputasanteella. Kävelimme huipulle, löysimme huippukirjan ja laitoimme nimet siihen.

Pältsan 1442 m huipulla

Jatkoimme kävelyä aina huipputasanteen eteläkärkeen saakka, sitten suuntasimme takaisin ja huipulta alas pohjoiseen vievälle harjanteelle. Laskeutuminen sujui helposti, jatkoimme vielä 1267 m huipulle ja sen ohi jonkin matkaa, sitten laskeuduimme Pältsan laaksoon ja suuntasimme teltalle. Pääsimme takaisin leiriin klo 18:00, matkamittari näytti 97,84 km, lämpötila oli +9 astetta. Iltaruokailun jälkeen pohdimme sääennustetta, sen perusteella vaikutti ilmeiseltä, että odottamalla sää ei paranisi, ja että tässä säässä eivät kengät ja sukat kuivuisi. Ainoa keino saada sää paranemaan olisi lähteä pois tunturista. Päätimme tehdä sen seuraavana päivänä. Ennustin, että sää paranisi matkalla autolle siinä vaiheessa, kun olisimme päässeet Njearrejohkan ylitse. Sade loppui itseasiassa jo illan aikana.

Pältsan laakso-Signaldalen Korkeuskäyrä Pältsan laakso-Signaldalen

Lauantai 22.7.2023 heräsimme klo 04:00. Sää oli vielä tässä vaiheessa sumuinen. Aamun ruokailun ja kahvittelun jälkeen pakkasimme leirin ja klo 05:55 lähdimme liikkeelle kohti Bealcancahcan satulaa 1062 metrissä. GPS näytti suuntaa sumussa, siitä huolimatta tuli matkaan aika lailla mutkia.

Etenemistä sumuisessa säässä

Pääsimme kuitenkin satulaan, jatkoimme sen yli. Jo tässä vaiheessa aurinko alkoi näkyä pilven läpi. Laskeuduimme helppokulkuista nurmirinnettä Njearrejohkalle, ylitimme joen kiviä pitkin, puun oksat olivat vielä tässä apuna, nousimme merkitylle vaellusreitille ja jätimme kepakot siihen seuraavia joen ylittäjiä odottamaan. Sitten talsimme merkittyä polkua pitkin Gappohytalle, sää pilvistyi vielä hetkeksi. Gappohytalla etsimme hetken reittiä alas Signaldaleniin, näimme yhden vaeltajan tupakoimassa mökin terassilla ja pyöräilijän pakkaamassa tavaroitaan pihalla. Puolenkymmentä telttaa oli pystyssä mökkien liepeillä. Oikean polun löydyttyä jatkoimme matkaa. Seuraavalla purolla pidimme taukoa, söimme suklaapatukat ja lennätimme dronea.

Loppumatka merkittyä polkua parkkipaikalle Sää parani, näkyvyyttä oli ympäristön huipuille. Puurajalla piti kuorivaatteet vaihtaa kevyempään asuun, söimme samalla taas suklaapatukan. Etenimme mönkijäpolkua alas Signaldalenin parkkipaikalle, missä olimme klo 12:56, kokonaismatkaa oli mittariin kertynyt 119,6 km (jälkiloki 111,4 km), korkeutta oli 94 metriä ja lämpötila oli +21 astetta, aurinko paistoi pilvien väleistä.

Vaellus 2023 Vaellus 2023 korkeuskäyrä

Huomioita reissulta: vaellussauvat pitää hankkia. Pältsan huiput tulivat nyt tutuiksi koko vaellusseurueelle, Moskkugaisin puolen harjanne pitää vielä joskus kulkea, silloin voisi leiri olla Isdalenissa. Varusteiden keventämiseen löytyi nyt uutta: jos ottaa mukaan aurinkopaneelin, voi huoletta jättää kotiin aurinkolasit ja aurinkorasvat, koko ajan näet on sumua ja sadetta.