Nikkaluokta-Kebnekaise-Katterjåkk Turiststation 2005
Nikkaluokta-Kebnekaise-Katterjåkk Turiststation(Riksgränsen) 2005 vaelluskartta Nikkaluokta - LaddjuvaggiMaanantaina 27.6.2005 herätys kello 4 aamulla , automatkustusta pohjoiseen, Aavasaksalla huoltoasemalla pidimme taukoa, kahvit ja leivonnainen. Huoltoasemalla oli myytävänä kaasusäiliöitä ja päätimme testata aseman pihalla mukanamme olevien kaasusäiliöiden toimintaa ja, kuinka ollakaan, yksi 450 g säiliö ei toiminut, joten ostimme sen tilalle uuden säiliön huoltoasemalta, se toimi. Matka jatkui Ruotsiin reittiä Överkalix, Gällivaara, Kiiruna. Kiirunassa ajelimme kaupungilla ja kävimme syömässä pizzat, sitten jatkettiin Nikkaluoktaan, matkalla alkoivat näkyä Laddjuvaggia reunustavat tunturijyrkänteet. Nikkaluoktassa nousimme autosta, vaihdoimme varusteita, puimme päälle koko asukokonaisuuden; urheilukerrastot ja tuulihousut ja –takit, lippalakit ja hanskat. Paikalle saapui myös linja-auto. Kävelemään lähdimme noin klo 13 aikaan, lämmin ja aurinkoinen sää, hieman tuulta lännestä, helppoa polkua koivikossa, yksi joen ylitys siltaa pitkin. Matkalla meidät ohitti noin linja-autolastillinen vaeltajia. Vajaan parin tunnin kävelyn jälkeen tulimme venesatamaan, vene oli lähdössä puolen tunnin kuluttua, joten jäimme sitä odottamaan, valokuvailimme.
Kaikki paikalla olleet vaeltajat mahtuivat veneeseen. Venematkaa Laddjujärven länsipäähän oli noin 6 km , matka maksoi 130 SEK/hlö (meno, meno-paluu maksoi 200 SEK). Venekyydin jälkeen jatkoimme vaellusta polkua pitkin jonossa muiden veneessä olleiden kanssa, lähestyttäessä Tarfalan laaksosta tulevan joen yli vievää siltaa oli porukka jo harventunut ja saimme kävellä yksinämme. Sillan jälkeen olikin Fjällstation edessämme, ohitimme sen etelän puolelta ja nousimme aseman vieressä olevalle kukkulalle valokuvaamaan ja nauttimaan suklaapatukat.
Sitten jatkoimme polkua eteenpäin, Västra ledenille ja sitä pitkin vielä jonkin matkaa, näimme yhden teltan alempana laaksossa, muita kulkijoita ei näkynyt, noin kolmen kilometrin päässä Fjällstationista pystytimme teltan. Rinne oli jo varsin kalteva ja näytti siltä, ettei edempänä enää olisi teltanpaikkoja. Östra ja Västra ledenille opastavia kylttejä ei näkynyt, ilmeisesti niitä ei ollut vielä laitettu paikoilleen talven jäljiltä. Teltan (Nallo 3 GT) pystytyksessä oli jonkin verran hankaluutta, viimeksi olimme pystyttäneet teltan kesällä 2004 kertaalleen ja sitä ennen kesällä 2003 muutamia kertoja (ks. vuoden 2004 ja 2003 vaelluskertomukset), maakiiloja tuntui olevan liian vähän ja jouduimme kiinnittämään pari teltannarua kivillä. Myöhemmin asiaa pohtiessä kävi selväksi, että kiiloja oli oikea määrä, ne oli osin laitettu vain vääriin paikkoihin. Sää oli kirkastumassa ja kylmenemässä, tuulta ei ollut. Leiriydyimme noin klo 20:15 aikoihin, leiri 840 m mpy. Illalliseksi valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset, söimme keksiä, keitin (Pocket Rocket) toimi hyvin. Teltanpaikka oli huono, epätasainen ja viettävä, lisäksi yöllä oli kylmä runsaasta vaatetuksesta huolimatta, näistä syistä ja iltakahvista johtuen nukkuminen jäi vähiin.
Laddjuvaggi - Kebnekaise - TjäktjavaggeTiistaina 28.6.2005 herätys klo 04:30, aurinko paistoi koillisesta, oli tyyntä ja kylmää, teltan ulkopuolella lämpömittari näytti +1 astetta. Tuolpagornin ja Vierramvarrin huiput näkyivät leiripaikalle, taivas oli niiden suunnassa pilvetön. Koska sää vaikutti hyvältä, päätimme jatkaa vaellusta Västra ledeniä pitkin kohti Kebnekaisea, toisena vaihtoehtona huonon sään sattuessa olisi ollut reitti pitkin Laddjuvaggia Singistugalle.
Aamiaiseksi valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset, söimme keksiä. Kuivasimme ja purimme teltan, pakkasimme rinkat ja lähdimme etenemään noin klo 07:00 aikaan, takkia ei tarvinnut pitää päällä, suojasimme auringolle alttiit ihonkohdat suojavoiteella, suojakerroin 20. Seurasimme reittiä Kittelbäckenin vartta, jyrkästi viettävää kurun reunaa, puron lähteillä olimme hieman klo 08:00 jälkeen, puron ylitimme kiviä pitkin, pidimme taukoa ja joimme vettä, valokuvasimme. Jatkoimme sitten ylöspäin Tuolpagornin ja Vierramvarrin välistä satulaa kohden, suurin osa matkasta oli nousua lumella, melko jyrkkää. Satulassa olimme noin klo 09:20 aikaan, istuskelimme ja söimme suklaapatukan ja pähkinöitä, valokuvasimme. Ilma oli tyyni ja aurinko paistoi nyt idästä päin, oli varsin lämmin, ei juuri pilviä. Nousimme sitten edelleen Vierramvarrin huipulle, 1720 m , jossa olimme noin klo 10:40, pidimme siellä taas taukoa, oli lämmintä ja tyyntä, valokuvailimme, huipulla oli jonkin verran lunta. Laskeuduimme Vierramvarrilta alas Kaffedaleniin, rinne oli luminen ja jyrkkä ja laskeutuminen oli vaikeata. Rinteessä vastaan tuli suomalainen vaeltaja, joka oli lähtenyt jo klo 03:00 aikaan aamuyöstä kohti Kebnekaisea ja oli jo käynyt huipulla aamun aikana. Kaffedalenissa pidimme taukoa, söimme venäläistä metvurstia ja keksiä ja joimme loput vetemme ja yritimme täyttää kenttäpullomme lumella, ajatellen, että se sulaisi vedeksi noustessamme Kebnekaiselle. Lähdimme noin hieman ennen klo 12:00 nousemaan Kebnekaisen rinnettä, rinne oli jyrkkä ja luminen, nousu oli hidasta, Toppstuganilla olimme noin klo 13:05. Siellä pidimme taukoa, söimme suklaapatukat ja valokuvasimme, mökin peltikatolla lumi suli auringon paisteessa ja räystäältä tippui vettä, täytin tästä kenttäpulloni vedellä, se vei jonkin aikaa.
Jatkoimme sitten huipulle, huipulla olimme noin klo 14:00. Ilma oli tyyni ja aurinkoinen, oli lämmintä ja näkyvyys ympäristöön oli hyvä, lunta oli maisemassa varsin paljon, valokuvasimme. Lumi ja jatkuva auringonpaiste häikäisivät jonkin verran silmiä. Sitten lähdimme laskeutumaan, rinteessä vastaan tuli viisi vaeltajaa. Kaffedalenissa rinkkojen luona pidimme hieman pidemmän tauon, sulatimme keittimellä vettä lumesta ja tämä yhdessä kenttäpullossani olleen veden kanssa riittikin kiisseli- ja mysliateriaan, jonka nautimme. Oli edelleen kovasti aurinkoista ja lämmintä. Lähdimme sitten ns. Durlings ledenille, eli laskeutumaan Guobirtsokkan 1506 m ja huipun 1614 m välistä laaksoa pitkin Singivaggiin.
Etukäteissuunnitelmissa olimme arvelleet huipun 1614 m ja Vierramvarrin välisen kurun liian turhan jyrkäksi, joten emme lähteneet laskeutumaan sinne. Aluksi jouduimme nousemaan jonkin verran, koska kurun seinämä kävi liian jyrkäksi alempana. Rinne oli kivikkoista. Myöhemmin seinämä loiveni ja laskeuduimme laakson pohjalle lumikaistaletta myöten, tässä vaiheessa vettäkin taas löytyi. Laakson pohjalla näimme myös kivien keskelle raivatun telttapaikan. Siirryimme laakson toiselle reunalle, jota myöten laskeuduimme auringon paistaessa lumessa kahlaten noin 4 kilometriä, kunnes lumi väheni, ylitimme ennen Singivaggia vielä laakson pohjalla virtaavan joen kiviä myöten. Singivaggista laskeuduimme vielä Singijohkan etelärantaa seuraillen Tjäktjavaggeen ja leiriydyimme sitten Singijohkan partaalle, matkalla näimme neljä vaeltajaa. Telttapaikka katsottiin nyt huolella varmasti tasaiseksi ja kivettömäksi, teltan pystytyksen mysteeriotkin selvisivät.
Leiriydyimme noin klo 21:00 aikaan, leiri 780 m mpy. Olimme olleet reissussa kaikkiaan 14 tuntia. Auringon paisteesta ja lumella kävelystä johtuen silmiä hieman kirvelsi. Tässä vaiheessa tuntui, että tämän reissun osalta oli ylätunturissa (ja lumessa) kävelyä saatu tarpeeksi, ja mielessä kävi jo kävely Kungsledeniä pitkin Abiskoon. Illalliseksi valmistimme Reiter 250 g aterian. Yöllä ei ollut kylmä.
Tjäktjavagge - Hukejaurestugan ja Gautelihytan välinen risteysKeskiviikkona 29.6.2005 aamulla heräsimme noin klo 09:00 aikaan, oli aurinkoista ja lämmintä, pilviä ei juuri ollut, eikä tuulta. aamiaiseksi valmistimme Reiter 250g aterian ja kahvikupilliset ja söimme keksiä. Purimme teltan, nyt sitä ei tarvinnut kuivailla, ja pakkasimme rinkat, laitoimme auringonsuojavoiteet. Lähdimme liikkeelle noin klo 10:30, ylitimme Singijohkan siltaa myöten, pidimme hetken tauon Guobirjohkan taukotuvalla noin klo 11:15, valokuvasimme, pidimme toisen tauon Guobirjohkan sillan luona noin klo 11:35, valokuvasimme.
Tässä vaiheessa vaatetusta täytyi keventää ja siirryin käyttämään shortseja kävellessä tuulihousujen sijasta, lippalakki oli edelleen käytössä, samoin hanskat, jotta vaellussauvat eivät hiertäisi käsiä. Vastaan tuli muutamia vaeltajia aamun aikana. Noin klo 12:10 pidimme taas valokuvaustaukoa. Guobirvaggen ohitettuamme käännyimme länteen polulle, joka johtaa Tsutsavaggiin. Pidimme taukoa Tsutsavaggin suulla Tjäktjajåkkan ylittävän sillan kohdalla noin klo 13:30 aikoihin, söimme kiisseliä ja mysliä, valokuvasimme, kuivattelimme kenkiä ja sukkia. Matka jatkui edelleen pitkin Tsutsavaggia lämpimässä auringonpaisteessa, välillä pidimme taukoa ja söimme suklaapatukan. Laaksoa pitkin kulkee Nordkalottleden, tällä osuudella sitä ei kyllä ollut kovin hyvin merkitty, kuitenkin talvireitin kepit olivat näkyvissä koko ajan, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Laakso oli kuitenkin melko helppokulkuista, lukuun ottamatta yhtä kohtaa, jossa oli louhikkoa kalliojyrkänteen alla. Laaksosta oli hyvät näkymät Kebnekaiselle. Laakson pohjalla virtaa joki, jonka ylitys tulee jossain vaiheessa matkaa ajankohtaiseksi, mitään varsinaista ylityspaikkaa ei ollut merkitty, välillä joki laajeni järviksi, välillä se kulki kapeana kallioon syöpyneessä uomassa.
Karttaan merkityssä ylityskohdassa näytti olevan vesiputous ja joki oli kapeassa uomassa, sen yläpuolella järvi oli jäässä, emmekä viitsineet siitä lähteä yrittämään ylitystä, sen sijaan ylitimme joen karttaankin merkitys seuraavan kapean kohdan yläpuolelta, jossa joki virtasi noin 30 metriä leveänä, keskellä jokea oli pieni saareke. Vettä oli noin polveen saakka, joen pohjassa oli pikkukiviä, joten ylitys oli melko helppo avantouintitossuilla kahlaten ja vaellussauvoja apuna käyttäen, vesi oli tosin kylmää. Ylityksen jälkeen kuivattelimme jalkoja hetken ja jatkoimme matkaa laaksoa ylös, reitti nousi nyt laakson etelälaidalle, maisema muuttui kallioiseksi, siellä täällä oli suuria siirtolohkareita. Pidimme suklaapatukan mittaisen tauon, ja jatkoimme reittiä pitkin aina Hukejaurestuganille menevän ja Gautelishytalle menevän reitin risteyskohtaan saakka. Noin 20 metrin päässä risteyksen viitasta oli joen varren niityllä tasainen teltan paikka n. kolmen metrin päässä joesta. Tähän pystytimme teltan noin klo 20:55, 960 m mpy, päivän vaellus oli kestänyt 10,5 tuntia. Illalliseksi valmistimme Reiter 250 g aterian ja söimme lisäksi venäläistä metvurstia. Yöllä ei ollut kylmä.
Hukejaurestugan ja Gautelihytan välinen risteys - Gautelisjärven kaakkoiskulmaTorstaina 30.6.2005 heräsimme aamulla noin 7:30, aamiaiseksi valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset ja söimme keksiä. Purimme teltan, ulkoteltan sisäpinnalla oli hieman kostetutta, ravistelimme telttaa ennen pakkaamista. Pakkasimme rinkat ja laitoimme auringonsuojavoiteen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulta ei ollut lainkaan. Ilmeisesti oli tulossa varsinainen hellevaellus, kuten vuoden 2003 vaelluskin oli ollut, tuolloin hellettä ja auringon paistetta kesti neljä päivää. Lähdimme kävelemään klo 09:45, maasto oli kallioista, siellä täällä oli suuria kiviä, aina välillä oli pieniä nousuja ja laskuja, ei kuitenkaan suuria korkeuseroja, maastossa oli lunta aikalailla, kaikissa notkoissa ja purojen varsilla oli paksu lumi. Parin kilometrin kävelyn jälkeen tulimme kohtaan, jossa kartan mukaan olisi pitänyt olla silta Gearbiljohkan yli, siltaa ei kuitenkaan ollut, joitakin sillan jäänteitä näytti olevan joen vastarannalla rantavedessä, ilmeisesti olinpaikalla joskus ollut silta. Joki kulki kalliouomassa sen verran vuolaana, ettei sen yli voinut kahlata. lähdimme etsimään kahlauspaikkaa ylävirtaan päin kohdasta, jossa joki pienen järven jälkeen taas kapenee, tässäkin virta oli kova ja joki oli melko leveä, vetta oli arviolta jonkin verran yli polven. Asiaa pohdittuamme päätimme olla kahlaamatta yli tästä, arvioimme että noin syvässä ja virtaavassa vedessä noin pitkä kahlaus olisi hankala, varsinkin kun vesi oli kylmää ja jalat puutuisivat pian (järvessä oli jäät). Ylävirtaan päin oli järvi, jossa kartan mukaan oli kapeampia kohtia välillä, näistä saattaisi päästä yli. Alavirtaan päin oli myös pieni järvi, sen jälkeen joki päättyi noin kilometrin jälkeen Huvkijärveen. Kilometrin matkalla joki laski 50 metriä ja arviomme oli, että se olisi vuolaasti virtaava ja kulkisi luultavasti syvässä kurussa, niinpä emme lähteneet sieltä päin ylityspaikkoja etsimään (jälkeenpäin arvioiden olisi ehkä kannattanut). Niinpä sitten kuljimme järven rantaa pohjoiseen, järvi oli koko ajan leveä, eikä ylityksen sopivaa kohtaa näkynyt. Maasta oli tasaista, mutta kovasti lumista ja kulkeminen oli hidasta. Noin 4 kilometriä kuljettuamme kävimme tiedustelemassa järven kapeassa kohdassa ylitysmahdollisuutta, järvessä oli tällä kohdin vielä osittain jäässä, järvi oli sen verran syvä, että uimatta ei olisi yli päässyt. Jatkoimme järven kiertoa, järven koillisnurkassa oli kaksi ylitystä, ensimmäisessä käytin Coverbootseja, toisessa pääsi yli vaelluskengillä. Järven luoteispäässä oli harjanteella porovahtijain tupa, jonka pihalla pidimme reilun tauon, jonka aikana söimme mysliä ja kiisseliä, valmistimme kahvikupilliset ja söimme keksiä, lisäksi söimme suklaapatukat sekä metvurstia. Suklaa oli sulanut repussa. Noin klo 17:30 jälkeen reput pakattuamme lähdimme jälleen kävelemään, nyt oli tarkoituksena päästä takaisin kalottireitille, valitsimme reitin siten, että ensiksi kuljimme suoraan etelään parin kilometrin verran kiertääksemme järven 941 m ja sen laskujoen , sitten suuntasimme lounaaseen ja saavutimme kalottireitin arviolta noin klo 19 aikaan noin reilun kilometrin päässä siitä reitin kohdasta, josta aloitimme järven kierron aamupäivällä. Järven kierrossa oli mennyt koko päivä, matkaa oli taittunut vajaa 10 km . Jatkoimme kävelyä reittä pitkin, saavutimme Ruotsin ja Norjan välisen rajan noin klo 20:00, valokuvasimme rajapyykkiä, jonkin matkaa pyykin jälkeen reitti teki jyrkän käännöksen kohti pohjoista, jatkoimme vielä noin 5 kilometriä kävelyä, lopun matkaa oli miltei koko ajan lunta maassa, koska reitti kulki harjanteen itäreunaa.
Kartan mukaan reitillä oli määrä taas olla silta, toivoimme, että silta todella olisi paikallaan ja onneksi näin olikin. Heti sillan jälkeen oli pienemmän puron ylitys, käytimme ylityksessä Coverbootseja, ensin toinen ylitti puron ja heitti sitten bootsit puron yli takaisin toiselle. Tässä vaiheessa kello alkoi olla 22:00 ja päätimme jo alkaa katsella teltan paikkaa. Vajaan parinsadan metrin jälkeen löytyikin tasainen paikka pientä puroa reunustavalta harjanteelta ja pystytimme teltan, 930 m mpy. Leiriytyessämme klo oli noin 22:30, olimme olleet 18 km taipaleella 12 tuntia 45 minuuttia. Valmistimme Reiter 250 g aterian. Ennen nukkumaan menoa valokuvasimme ympäristöä, pohdimme myös tulevaa reittiä ja päätimme muuttaa hieman reittisuunnitelmaa.
Päivän kokemusten perusteella arvioimme, että ylhäällä tuntureilla ( 1000 m mpy) olisi paljon lunta, lumi ei oikein kantanut ja sillä oli sen vuoksi vaikea kävellä. Päätimme, että jätämme alkuperäisessä suunnitelmassa olleet yli 1200 metrin korkeudella olevat solat käymättä, varsinkin kun olimme jo Kebnekaisella käydessämme saaneet riittävästi nousta ylämäkiä. Suunnittelimme uuden reitin kulkemaan Caihnavaggia alas ja edelleen Cunojavrelle ja Unna Allakas tuvalle ja siitä Riksgränseniin. Päätimme myös seuraavana päivänä odotella iltaan ennekuin lähtisimme kävelemään, jotta välttäisimme päivän kuumuuden kävellessämme.
Gautelisjärven kaakkoiskulma - CaihnavaggiPerjantaina 1.7.2005 aamulla heräsimme noin klo 08:00, kun aurinko alkoi paistaa telttaan niin kuumasti, ettei enää voinut nukkua. Taivalla ei ollut pilviä, ei tuullut lainkaan. Helle jatkui ja suunnitelma odottaa iltaa ennen kävelemään lähtöä tuntui järkevältä. Virittelimme teltan eteisen seinää ylemmäksi maasta vaellussauvojen ja narun avulla ja ilmanvaihto teltassa parani hieman. Noin klo 09:00 aikaan valmistimme kahvikupilliset ja söimme keksiä. Koetimme olla teltassa suojassa auringolta, mutta pian teltassa oli liian kuuma, kävimme läheisen joen rannalla valokuvaamassa koskea, puolen päivän jälkeen valmistimme Reiter 250 g aterian suuren kiven varjossa istuen, valmistimme myös kahvikupilliset ja söimme keksiä. Alkoi olla kuuma, eikä varjoa oikein ollut, arvelimme, että voisimme jo lähteä kävelemäänkin.
Telttaa ei tarvinnut kuivata ja jätimme sisäteltan paikoilleen telttaa purkaessamme. Pakkasimme rinkat, laitoimme auringon suoja voiteen ja lähdimme kävelemään noin klo 15:18 suuntanamme Caihnavaggi. Maasto oli edellisen päivän kaltaista, kallioista ja kivistä, välillä oli notkoja ja puronvarsia, joissa oli paljon lunta. Yhden vuolaan puron ylitimme lumisilta pitkin, muista pääsi yli parilla harppauksella. Noin klo 16:50 saavuimme Gautelishytalle, jossa pidimme pitkähkön tauon tuvan varjossa istuen, söimme suklaapatukat ja joimme vettä.
Klo 17:30 jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, alkuun oli nousua jyrkästi, sen jälkeen taas tavanomaista kumpuilevaa kalloimaasto, joka kuitenkin hiljalleen nousi, lunta oli aina välillä notkopaikoissa ja ryhdyimme kiertelemään lumikohtia kulkemalla kallioharjanteitä ja pälvikohtia pitkin, kuljimme siksakkia reitin puolelta toiselle, Trehakfjelletin alla olevan järven laskujoen ylitimme aivan sen alussa lähellä pintaa olevia kiviä pitkin loikkimalla. Pidimme suklaapatukan mittaisen tauon ennen kuin laskeuduimme hieman kohden Caihnavaggin alkua. Sen jälkeen oli nousua hieman yli 1200 metrin korkeuteen, noin parin kilometrin matkalla solan pohjalla kulkeva reitti oli kokonaan lumen peitossa ja jouduimme kahlaamaan lumessa, joka ei oikein kantanut. Eteneminen oli hidasta. Illan edetessä laakson pohja jäi varjoon, mikä jonkin verran paransi lumen kantavuutta. Pidimme lyhyen tauon 1200 m korkeuskäyrän kohdalla ylitettyämme solan korkeimman kohdan, sen jälkeen laskeuduimme lunta pitkin järven 1094 rantamille, laskun lopulla oli melkoista louhikkoa, järven rannan tasalla ei ollut enää lunta. Tässä kohden reitti kartasta poiketen kulki aivan järven rantaa seuraten ja järven laskujoen ylitimme aivan sen alusta, jossa joki oli matala ja helposti ylitettävissä vaelluskengillä. Sen jälkeen laskeuduimme loivasti taas lunta pitkin järven 1004 rantamille, tässä vastaan tuli kuitenkin ylempää lännestä järvestä 1091 laskeva joki, joka oli leveä ja virtaava tässä kohden. Siirryimme n. 200 metriä ylävirtaan päin, kohtaan, jossa joki näytti matalalta. Tässä vaiheessa valitsimme kumpikin omat reittimme joen yli ja onnistuimmekin kävelysauvoja apuna käyttäen vaelluskenkiä kastelematta hyppimään lähellä pintaa olevia kiviä pitkin joen toisella rannalle. Kävelimme sitten lunta pitkin vajaan kilometrin Caihnavaggehytan pihamaalle, kävellessämme näimme jonkin käyvän mökin pihalla, jatkoimme saman tien matkaa mökiltä reittiä pitkin alas laaksoa. Noin kilometrin kävelyn jälkeen alkoi tuntua siltä, että teltan paikka pitäisi löytää aika pian ja tästä noin kilometrin päässä löytyikin sopiva paikka pienen järven jälkeen harjun päältä, vieressä kulki joki useita kymmeniä metrejä syvän kurun pohjalla kohisten, teltan lähettyvillä pienempi puro laski kuruun. Klo oli 01:05, kun aloimma pystyttää telttaa, olime kävelleet 17 kilometrin matkaa 9 tuntia ja 47 minuuttia. Teltta oli pystyssä varsin pian, koska sisäteltta oli jo valmiiksi paikoillaan, valmistimme Reiter 250 g aterian. Yöllä ei ollut kylmä.
Caihnavaggi - SjangelisjärviLauantaina 2.7.2005 aamulla heräsimme noin klo 10:20, aurinko paistoi, teltassa oli +30 astetta, ulkona taivas oli pilvetön, ei tuulta, helle jatkui jo viidettä päivää. Valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset, söimme keksiä. Purimme teltan, sitä ei tarvinnut kuivata, sisäteltan jätimme paikoilleen, pakkasimme rinkat ja laitoimme auringonsuojavoiteen. Lähdimme kävelemään noin klo 12:00. Reitti laskeutui kohti Cunovuobmia, aluksi maasto oli helppoa tunturinummea, joka tosin koko ajan vietti alas oikealle, viimeiset pari kilometriä ennen karttaan merkittyä Caihnajohkan ylityskohtaa olikin sitten pajukkoa, jossa eteneminen oli hidasta. Kun saavuimme karttaan merkitylle kahlauspaikalle, olikin sitten paikalla iloksemme silta. Joki olikin tällä kohden sen näköinen, ettei yli olisi kahlaamalla päässyt, vuolas virta kulki kalliossa syvässä uomassa. Sillan kohdalla pidimme taukoa, söimme suklaapatukat. Pian kävi ilmeiseksi, että paikalla oli hyttysiä, niitä ei ollut retkellä tähän mennessä näkynytkään. Hyttysistä johtuen tauko jäi lyhyeksi, jatkoimme pitkin Cunovuobmia kohti Cunojavrrehyttaa. Cunovuobmi oli laaja laaksomaa, alkuun maasto oli suota, sen jälkeen nummea, ei juuri korkeuseroja, nähtävyytenä lännen puolella Storsteinsfjellet 1865 m.
Reilun parin kilometrin jälkeen eteen tuli joki, eräässä rantakivessä luki ”bru”, mutta siltaa ei paikalla näkynyt, joki oli melko syvä, joskaan ei kovin leveä, kulkien useampana haarana tällä kohdin. Vaelluskengillä ei yli päässyt, joten vaihdoimme avantouintitossut jalkaan ja kahlasimme joen yli. Siitä matka jatkui tasaista nummea kohti Cunojavrrehyttaa ja karttaan noin kilometri ennen tupaa nmerkittyä siltaa. Siltaa ei kuitenkaan ollut, joki oli tällä kohdalla vuolas ja syvä, kuljimme joen rantaa ylävirtaan, kunnes tulimme Cunojärven rantaan kohtaan, josta joki alkoi. Noin 30 metrin päässä järvestä joki näytti suhteellisen matalalta, oli noin 20 metriä leveä, keskellä jokia oli saareke, jossa kiviä tuli pintaan, saarekkeen ja joen toisen rannan välissä oli virtaavin kohta. Vaihdoimme kahluujalkineisiin, saarekkeelle asti ylitys oli helppo, siitä kahlasimme pohjassa olleita isompia kiviä myöten vajaa 10 metriä ylävirtaan ja tästä loppuosankin ylitys 2 km onnistui, vettä oli puolireiteen. Jatkoimme matkaa Cunojavrrehytalle, jonka luona olimme noin klo 17:05. Otimme valokuvia ja jatkoimme matkaa järveä kiertäen kohti Unna Allakas tupaa. Järven itäpäässä pidimme rantahietikolla taukoa ja söimme mysliä, hyttysiä parveili rannan pusikoissa, mutta onneksi ne pysyivät siellä. Rannalta oli hyvät näkymät länteen ja lounaaseen tuntureille. Jatkoimme sitten matkaa ja parin kilometrin jälkeen hieman ennen klo 20:00 saavuimme Unna Allakas tuvalle, jossa taas istuskelimme tovin ja valokuvasimme. Paikalla oli yksi vaeltaja sekä tupaisäntä, jotka myös istuivat pihalla.
Kyselimme hieman tulevasta reitistä ja saimmekin ohjeita seuraavaa puron ylitystä varten. Matka jatkui sitten ensin alas laaksoon ja siitä nousua Ruovssokjohkan varteen. Joki virtasi alas jyrkkää tunturin rinnettä ja oli tietenkin vuolas, näytti siltä, että reitin kohdalta ei yli päässyt, joten nousimme joen vartta rinnettä ylös reilun kilometrin, noin 150-160 korkeuserometriä, kunnes näimme kohdan, josta saattaisi päästä yli. Tässä kohden joki kulki syvässä kurussa, kurun pohjalla oli suuria kiviä, joki jakautui kahteen haaraan, keskellä jokea oli saareke. Ensimmäisen haaran yli pääsimme lähellä pintaa olevia kiviä pitkin, molemmilla kastui toinen vaelluskenkä hieman, ei merkittävästi. Saarekkeella etsimme toisen haaran ylityskohtaa ja siirryimme saareketta myöten alavirtaan viitisen metriä, vaihdoimme avantouintitossut jalkoihimme ja lähdimme ylityksen kohdasta, jossa näkyi vain valkoisena kuohuvaa vettä. Vaellussauvat olivat tässä hyvänä apuna, niillä saattoi tunnustella reittiä ja niistä sai hyvin tukea. Onneksi joki ei tällä kohtaa ollutkaan kovin syvä ja pääsimme yli. Nousimme sitten kurusta jyrkästi 900 metrin käyrälle ja lähdimme kävelemään koillisen suuntaan, tavoitimme reitin puolisen kilometriä ennen Sjangelijärveä. Reittiä pitkin jatkaen aloimme katsella teltan paikkoja ja löysimmekin sopivan paikan Sjangelijärven rannalta pienen törmän alapuolelta. Leiriytyessämme klo oli noin 22:37, 19 kilometrin matkaan olimme käyttäneet 10,5 tuntia. Teltta oli nopeasti pystytetty, valmistimme Reiter 250 g aterian. Yöllä ei ollut kylmä.
Sjangelisjärvi - DossagevaggiSunnuntaina 3.7.2005 aamulla heräsimme noin klo 09:00, sää oli tavanomainen, aurinko paistoi, teltassa oli +30 astetta, ulkona taivas oli pilvetön, ei ollut tuulta, helle jatkui. Valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset, söimme keksiä. Purimme teltan, pakkasimme rinkat, laitoimme auringonsuojavoiteen. lähdimme kävelemään klo 11:00 kohteenamme Stuor-Kärpelin taukotupa. Aluksi nousimme 1020 metriin harjanteen päälle, pidimme siellä valokuvaustaukoa, näkymät olivat hyvät Ruotsin ja Norjan puolen tuntureille, näimme myös Caihnavaggiin, josta olimme edellisenä päivänä tulleet. Matka jatkui lumisia rinteitä pitkin Valfojåkkan taukotuvalle, jossa olimme hieman klo 13:00 jälkeen.
Pidimme taukoa, luimme tuvan vieraskirjaa ja söimme 2 suklaapatukkaa, kuivattelimme sukkia ja kenkiä auringossa. Paikalle saapui pohjoisen suunnasta kolme ruotsalaista vaeltajaa, joilta kyselimme edessä olevan vesistön ylityspaikan tilannetta ja saimme kuulla, että yli pääsee lumisiltaa pitkin. Jatkoimme sitten matkaa, lunta oli edelleen maastossa runsaasti, eikä lumi kantanut kovin hyvin. Vesistön ylitimme lumisiltaa pitkin järven(946m) yläpuolelta, nousimme taas noin 1040 metriin , laskeuduimme järven(1016m) rannalle.
Järven ranta oli kivikkoa, sen vuoksi oli reitille laitettu pitkospuut koko matkalle, jonka se seurasi järven rantaa, tosin nyt pitkospuut olivat osin lumen peitossa. Järven jälkeen reitti kulki kallioisessa maastossa, lunta oli paljon, kallioharjanteita pisti siellä täällä esiin lumesta. Nousimme hieman laakson itäreunalle, jossa ei ollut niin paljon lunta. Parin kilometrin kävelyn jälkeen arvelimme olevamme kännykän kuuluvuusalueella ja pysähdyimme tauolle, soitimme puhelimella ja sovimme seuraavalle päivälle kyydin Riksgränsenistä takaisin kotia kohti, söimme mysliä, klo oli noin 18:00. Tauon jälkeen jatkoimme kivikkoista ja lumista laaksoa alas Stuor-Kärpelin taukotuvalle, jossa pidimme taukoa ja joimme vettä. klo alkoi olla yli 20:00 ja aurinko paistoi lännestä. Olimme päättäneet edetä vielä joitakin kilometrejä, jotta seuraavalle päivälle jäisi lyhyt matka ja ehtisimme ajoissa Riksgränseniin. Matka jatkui ja reilun kilometrin jälkeen eteen tuli vesistön ylitys, jossa kahlausjalkineet olivat jälleen tarpeen. Lunta ei enää ollut kovin paljoa reitillä ja kävely oli helpompaa, kivikkokin väheni. Reitti kulki joen vartta ja sopivia teltan paikkoja alkoi olla siellä täällä. Etenimme reittiä pitkin kunnes olimme arviolta parin kilometrin päässä Gatterjärvestä, noin huipun 931 m tasalla. Leiriydyimme joen rannalle parin metrin päähän vedestä tasaiselle heinäniitylle, klo oli noin 22:30. 18,2 km matkaan oli mennyt 11,5 tuntia. Teltan pystytys oli nopeaa sisäteltan ollessa valmiina paikallaan. Valmistimme Reiter 250 g aterian. Laitoimme puhelimen herättämään aamulla klo 06:30.Yöllä ei ollut kylmä.
Dossagevaggi - KatterjåkkMaanantaina 4.7.2005 aamulla heräsimme klo 06:30, laakso ja teltta olivat vielä varjossa, sää oli kuitenkin edelleen aurinkoinen, pilviä ei ollut näkyvissä, tuulta ei ollut, helteinen päivä oli taas tulossa, seitsemäs perättäinen, ulkolämpötila oli +10 astetta varjossa. Valmistimme Reiter 250 g aterian ja kahvikupilliset, söimme keksiä. Aurinko nousi korkeammalle ja alkoi paistaa laakson pohjalle, teltassa oli pian +30 astetta. purimme teltan, sitä ei tarvinnut kuivata, pakkasimme rinkat, laitoimme auringonsuojavoiteen ja lähdime kävelemään klo 09:00. Reitti seurasi aluksi jokea, kohta tuli eteen hankala kohta, kun joki kulki kapeassa uomassa jyrkkien seinämien välissä, reitti kulki ensin pahassa louhikossa ja sitten jyrkällä seinämällä, josta oli alas jokeen 10 metrin pudotus. Tästä selvittyämme pidimme hetken valokuvaustaukoa, sitten matka jatkui tasaisia maita pitkin Gatterjärven rantaa Katterjaurestugalle ja Gatterjohkan ylittävälle sillalle.
Sillan jälkeen polku oli jo leveä ja helppokulkuinen, lunta ei enää polulla ollut. Pian näkyviin tuli hiihtohissejä ja hiihtokeskuksen rakennuksia, sitten jatkoimme soratietä pitkin Katterjåkkin turistiasemalle, alitimme rautatien ja jatkoimme maantien varteen. Olimme maantiellä klo 12:00. Leiriydyimme odottamaan kyytiä, valmistimme kahvikupilliset ja söimme keksiä. Kyyti tuli klo 16:00 ja siirryimme autoon.
Huomioita matkalta:Kaasusäiliöiden ja keittimen yhteensopivuus on hyvä testata etukäteen. Kruunuja kannattaa ottaa mukaan, kun vaelletaan Ruotsissa. Pieni, 225 g , kaasusäiliö riitti 4 päivää. Tuulitakki ja tuulihousut ovat usein rinkan kanssa käveltäessä liikaa, sen sijaan fleecehousut olivat melko hyvät, vaelluskerraston paita oli myös hyvä, mikrofleecepaita kauluksella voisi olla vielä parempi. Avantouintitossut olivat vesistönylityksissä hyvät, vaellussauvoja apuna käyttäen niillä pääsee yli useimmista puroista, Coverbootseja ei tarvita. Tossut ovat lisäksi kevyet ja nopeasti kuivuvat, leirijalkineinakin hyvät. Auringonsuojavoide isolla suojakertoimella on hyvä olla mukana. Shortsit olivat tarpeen. Vaalea vaatetus hellesäällä olisi hyvä. Pocket rocket ja yksi kattila oli toimiva varustus, koko trangiaa ei mukana kannata raahata. Makuupussissa ilmoitettu extreme lämpötila -8 on todella liioiteltu, extreme on paremminkin 0 astetta, pakkasasteilla ei pussilla enää pärjää. Vaelluskengät ovat hyvät, samoin sukat. Aurinkolasit pitää hankkia. Vaelluspäiväkirjan pitäminen vaelluksella oli hyvä. 5 litran kokoon painettava vesiastia oli leirikäytössä hyvä, mukia oli hyvä pitää rinkan rintaremmissä roikkumassa. Pikakahvia oli mukana runsaasti, 100 grammaakin olisi riittänyt, maitojauhetta olisi riittänyt 250 g , samoin sokeria olisi voinut olla puolet vähemmän, kahvia tuli juotua yleensä vain kerran päivässä. Suolapähkinät olivat ok, niitä tuli mutusteltua aina silloin tällöin. Suklaan kanssa oli ongelmia lämpimästä säästä johtuen. Reiterit, mysli ja kiisseli olivat ok. Ruokaa oli mukana riittävästi, mysliä ei aivan joka päivä muistettu syödä, aivan joka päivä ei syöty kahta patukkaa. Ruokaa oli mukana 10 päivän tarpeisiin, vaellus kesti kuitenkin vain 8 päivää, joten ylimääräistä kantamista oli mukana. Säät suosivat. Reissun voisi tehdä hieman eri ajankohtana, jolloin lunta ja vettä olisi vähemmän.