Kebnekaisen seutu 2011
Kebnekaisen seutu 2011 vaelluskarttaTämän vuoden vaelluksen kohteeksi olimme jälleen valinneet Ruotsin tunturit, niitähän maassa riittää. Kebnekaisen alueella on melko tiheä tupaverkosto ja selkeät merkityt reitit siltoineen ja pitkospuineen, joten vaeltaminen alueella on ongelmatonta. Laddjuvaggin ja Vistasvaggin laaksoja lukuun ottamatta pusikko on vähäistä. Lomien ajankohdista johtuen lähdimme matkaan jo kesäkuun alussa, mikä etukäteen tuntui vähän arveluttavalta lumitilanteen kannalta.
Nikkaluokta - CievrralahkuLauantaina 4.6.2011 Nikkaluoktassa klo 07:30, ruokailu, vaatteiden vaihto, kantamusten viimeistely, rinkat painoivat 23,5 kg ja 24,5 kg. Kävelemään klo 08:34. Aluksi kävelimme Kebnekaisen tunturiasemalle vievää leveää polkua lehdettömässä koivumetsikössä, tyyntä pilvipoutaa, melko lämmintä. Cievrrajohkan sillan luona tauko, juomaa, alkoi sataa, kuorivaatteet päälle.
Matka jatkui edelleen, kunnes vastaan tuli ansakuopille menevää polkua osoittava viitta, käännyimme sille polulle ja nousimme rinteessä hiljalleen pohjoiseen tavoitteenamme Cievrralahkun ylänkö. Puurajan jälkeen pilvi oheni ja sade heikkeni. Nousussa tuli kuuma, sen tasoituttua pidimme tauon. Kulku oli sitten hetken aikaa helppoa, mutta noin 1100 metrissä alkoi yhtenäinen lumi, joka ei kantanut kovin hyvin. Nousimme ylemmäs ja jyrkemmin viettävässä sivurinteessä lumi kantoikin paremmin. Lunta riitti renvaktarstugalle saakka, siellä pidimme jälleen tauon. Tuuli oli yltynyt melko kovaksi, vesisade loppunut ja tuulen mukana tuli vähän lunta. Jatkoimme luoteeseen vastatuuleen. Lumipeite maassa oli yhtenäinen, eikä kantanut juurikaan, jokainen jalansija oli poljettava kantavaksi lumeen ennen kuin sille voi astua. Matkanteko oli tosi hidasta, lumen polkemisen ansioista ei kuitenkaan kylmä tullut. Cievrrajärven lähettyvillä oli muutamia lumettomia kivisiä töyräitä ja päätimme leiriytyä, edessäpäin ei enää lumetonta aluetta näkynyt. Näkyvyyttä ei tosin kovin pitkälle enää ollutkaan, tuuli oli yltynyt varsin navakaksi ja puuskissa taisi olla jo myrskylukemissa. Leiripaikalle tulimme klo 18:50, korkeutta oli 1160 metriä, kävelty oli 18,9 km (jälkilokin mukaan 17,3 km). Teltan pystytyksessä oli pientä vaikeutta, koska teltta oli ilmeisesti kuivuessaan kutistunut ja kaaritunnelit tuntuivat olevan liian lyhyet teltan kaarille.
Sunnuntaina 5.6.2011 yöllä kova tuuli haittasi nukkumista, mutta eipä sitä ensimmäisenä telttayönä yleensäkään juuri saa nukuttua. Aamulla tuuli oli edelleen kova länsiluoteesta ja lunta tuiskutti hieman. Teltan eteiseen oli tullut lunta, ei onneksi kenkien sisälle kuitenkaan. Päätimme odotella tuulen tyyntymistä. Sää kirkastui hieman ja auringon kajoa näkyi välillä pilvien lomasta, tuulikin väheni ja klo 13 lähdimme kävelemään lumella länteen päin kohti Tarfalan laaksoa. Lumi kantoi aika hyvin ilmeisesti yöllä olleen pakkasen ansiosta. Noustessamme rinnettä ylemmäs tuuli taas yltyi. Kuoriasu yllä ja tuulenpitävät rukkaset käsissä tarkenimme kuitenkin hyvin, vain poskia hieman paleli. Loppunousu noin 1560 metriin Darfalcohkkan ja Darfalcorrun väliseen satulaan oli melko jyrkkä, välillä kovat tuulen puuskat horjuttivat ja piti odottaa tuulen heikkenemistä rinteeseen nojaten. Näkymät Darfalvaggiin olivat varsin talviset, tunturien huiput olivat pilvessä ja maa lumessa.
Darfalvaggissa ei näyttänyt olevan juuri lumettomia telttapaikkoja, joten päätimme lähteä laaksoa alas kohti Laddjuvaggia kesäisempien olosuhteiden toivossa. Aluksi laskimme liukumäkeä alas jyrkähköä rinnettä, sitten kokeilimme minisuksia. Lumi ei oikein kantanut ja mäenlasku suksilla ei onnistunut juurikaan. Jatkoimme jalan alas rinnettä etelän suuntaan. Hieman yli 1000 metrin korkeudella alkoikin olla paljasta maata ja polkukin löytyi. Alempana laaksossa pidimme tauon. Tuuli laantui ja sää selkeni.
Iltaa kohden aurinkokin alkoi paistaa. Saavutimme puurajan ja pian Darfaljohkan ylittävän sillan, asetuimme leiriin sillan kupeeseen klo 19:50, korkeutta 650 metriä, kävelty 11,6 km (jälkilokin mukaan 10,2 km). Tuuli oli enää vähäistä, taivas kirkastui ja sää viileni. Yö oli aika viileä, paleli välillä. Tuulta ja tuiskua ja talvisen lumiset maisemat ylempänä, alhaalla sitten alkukevät, lehtien silmuja puissa ja käki kukkui koivikossa illalla. Hyttysiä ei ollut.
Päiväretki SkarttoaivilleMaanantaina 6.6.2011 klo 06 aikaan aurinko tuli esiin Darfalcorrun takaa ja alkoi paistaa telttaan, taivas oli liki pilvetön. Koska oli kirkas sää, päätimme tehdä päiväretken Skarttoaivin suuntaan. Pakkasimme päiväreput, otimme mukaan varalta noin 7 litraa vettä kanisteriin, jota käytämme tavallisesti leirissä ollessamme. Läksimme kävelemään klo 08:30, ensin pari kilometriä Kebnekaisen tunturiasemalle polkua pitkin, asema oli vielä suljettu, pari telttaa oli pystyssä aseman vieressä. Tunturiasemalta jatkoimme alas Laddjuvaggiin sillalle (Elsas bro). Sillan luona pidimme juomatauon, sää oli jo helteinen, olimme saaneet toivomamme kesäiset olosuhteet täksi päiväksi. Sitten kuljimme Laddjujohkan vartta itään välillä melkoisessa louhikossa. Kun etelän puoleinen rinne alkoi näyttää siltä, että sitä pitkin pystyisi kiipeämään ylös, aloimme nousta, aluksi koivikossa, pian puuraja jäi taakse. Nousu oli jyrkkää ja taukoja piti pitää usein. Noin 900 metrin korkeudessa käännyimme sitten länteen kohti 1293 m. huippua. Lumikenttiä alkoi jälleen olla rinteessä, lumi kantoi kuitenkin hyvin. Kiersimme huipun 1293 m eteläpuolitse tasaiselle alueelle noin 1280 metriin, missä pidimme taukoa. Tästä eteenpäin lumipeite oli yhtenäinen. Lumi kantoi vielä hyvin ja nousimme etelälounaan suuntaan ylös rinnettä 1580 metriin tunturin harjanteelle. Pilviä oli alkanut ilmaantua etelästä päin ja tuuli oli yltynyt. Harjanteella tuuli oli jo kova ja laitoimme kuoritakit päälle. Kävelimme harjaa pitkin 1640 metriin saakka, mistä Skarttoaivin huippu jo näkyikin.
Kovan tuulen vuoksi emme jatkaneet pidemmälle. Valokuvailimme hetken aikaa, ja käännyimme sitten paluumatkalle. Osa retkiseurueesta oli kantanut minisuksiaan tänne saakka ja siirtyi nyt suksille ja lasketteli alas 1260-1280 metriin.
Lumi ei ollut aivan optimaalista, vaan välillä oli uutta lunta, jossa luisto oli huonompi. Vauhtia tuli kuitenkin tarpeeksi. Palailimme sitten jalan alas omia jälkiämme, tauon pidimme noin 1100 metrissä, sitten laskeuduimme Laddjuvaggin pohjalle ja ylitimme Laddjujohkan kuivin jaloin, vettä ei ollut kovin paljoa, alhaalla laaksossa oli tyyntä ja helteistä. Loput 1,5 km teltalle menivät nopeasti loivaan ylämäkeen, ja olimme perillä klo 16:20, kävelty oli 17,14 km (jälkilokin mukaan 15,5 km). Teltassa oli lämpötila + 40 astetta, istuskelimme ulkona varjossa. Pilvisyys lisääntyi hiljalleen illan kuluessa ja ennakoimme seuraavalle päivälle huonoa säätä. Suotuisan sään johdosta päivä oli varsin mainio päiväretkeä ajatellen, ylempänä tunturissa kevättalven olosuhteet, hohtavat hanget ja kirkas auringon paiste. Näköaloja tarjoutui Kebnekaiselle päin.
Darfaljohkan silta - Kuoperjåkkan taukotupaTiistaina 7.6.2011 yön aikana sade alkoi, aamulla leirin purku sateessa, liikkeelle klo 09:50. Kebnen tunturiaseman ohitse polkua pitkin Laddjuvaggia länteen päin, sadetta koko ajan, välillä siltoja purojen yli, jäätikön silottamia kallioita, nummea. Tauko 7 km jälkeen. Matkan jatkuessa sade loppui, edessäpäin näimme ja kuulimme sohjovyöryn, Skarttoaivin ja Liddubaktin välisestä kurusta vyöryi suuret määrät vettä, lunta, jäätä ja kiveä alas Laddjuvaggiin. Kohdalle päästyämme totesimme vyöryn yltäneen lähes vaellusreitille. Odottelimme paikalla tovin ja vielä pari pienempää vyöryä tuli alas.
Matkasimme laaksoa eteenpäin yhä lisääntyvien lumikenttien ylitse, sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Tauko 12 km kohdalla. Tästä jatkoimme luoteeseen ylös rinnettä, nousimme lumella puron vartta lähes 1000 metriin, mistä sitten avautuivat näkymät, tosin pilviset, Tjäktjavaggiin ja sitä reunustaville tuntureille. Vesistöjä vältellen laskeuduimme Kungsledenille ja etenimme Singijohkan ylittävälle sillalle. Tauko 18 km kohdalla. Kungsledeniä pitkin kuljimme Kuoperjåkkan taukotuvalle, matkalla lumilaikkuja sai ylitellä tuon tuostakin. Leiri kankaalle taukotuvasta 100 m ylärinteen suuntaan klo 19:03, matka 20,69 km (jälkilokin mukaan 18,6 km), korkeus 780 m. Sateinen aamupäivä, pilvinen iltapäivä ja ilta, matka eteni hiljakseen lumia ylitellen, vesiä kierrellen. Hyttysiä ei vieläkään, pusikkoa ei haitaksi asti.
Kuoperjåkkan taukotupa - Unna Räitä StugaKeskiviikkona 8.6.2011 yön aikana satoi, aamulla sade väheni, sitten loppui, liikkeelle klo 10:30. Kuljimme pitkin Kungsledeniä lumialueita ja puroja kiertäen ja välillä ylittäen. Gaskkasjohka virtasi vuolaana ja tulvi, yli kuitenkin päästiin kuivin jaloin. 7 km jälkeen klo 14 aikaan Sälka tuvilla pidimme taukoa, tupaisäntää ei vielä ollut paikalla, istuimme. Sää kirkastui aurinkoiseksi. Huomioiden vähenevän pilvisyyden, vuorokaudenaikaan liittyvän auringon sijaintisuunnan ja tulevan reittimme nousuvoittoisuuden, teimme harkinnan jälkeen päätöksen ottaa kuoritakit pois päältä. Niinpä pystyimmekin jälleen jatkamaan matkaa, nyt kohden Stuor Reaiddavaggia. Sälka tupien yläpuolinen rinne oli täynnä lunta ja vettä ja siinä yksi jalkinekin kastui, matka kuitenkin eteni. Yhtenäinen lumi alkoi 1000 metrissä, Stuor Reaiddavaggi edessäpäin oli lähes täysin lumen peittämä, ja järvi oli jäässä. Lumen alla virtasi puroja, eteneminen kävi hankalaksi. Pidimme taukoa ja laitoimme minisukset jalkaan.
Suksin nousimme noin 1100 metriin, missä lumi vielä jotenkin kantoi, ja hiihtelimme ja kahlasimme eteenpäin sitten välillä kapeita kivikkopälviä ylittäen. Reaiddajäätiköltä tuleva puro oli alaosastaan sula, nousimme ylemmäs paikkaan, jossa puro virtaa syvässä kurussa, siellä oli vielä paksulti lunta puron päällä ja pääsimme yli. Aurinko paistoi lännestä kirkkaana, tuulta ei ollut, lämmin tuli matkaa tehdessä, vettä onneksi löytyi aina välillä. Hiljalleen lähestyi Unna Reaiddavaggi, sivurinne kävi aika jyrkäksi, luovuimme suksista ja jatkoimme jalan. Unna Reaiddavaggi oli myös vedenjakajalle saakka lumen peitossa, vedenjakajalla tauko. Siirryimme sitten laakson pohjoislaidalle ja lumialueita ja kivikkoja ylitellen matka jatkui kohti Unna Räitä stugaa. Ennen tupaa ongelmaksi muodostui jälleen lumen alla virtaava puro, jalkinehan siinä kastui. Tuvalla olimme klo 23:00, yksi telttapaikka oli raivattu kivikkoon tuvan eteen, mutta se oli lumen peitossa ja liian pieni Keron 4 teltallemme, joten majoituimme tupaan.
Kävelty 22 km (jälkilokin mukaan 19,4 km), korkeus 1230 m. Hiiri tms. jyrsijäeläin yritti pari kertaa tulla tupaan, mutta saimme peloteltua sen pois tekemällä uhkaavia eleitä. Alkupäivästä pilvistä, mutta sitten aurinkoinen hellesää, lumi ikävä kyllä alkoi upottaa vähän liikaa ja sulamisvedet alkoivat vaikeuttaa kulkemista todenteolla. Stuor Reaiddavagiin ja Unna Reaiddavaggin maisemat komeat.
Unna Räitä Stuga - Darfaljohkan siltaTorstaina 9.6.2011 aamulla aurinko tuli taas esiin Räitatjåkka tunturin takaa, pilviä ei juuri ollut, sää vaikutti erinomaiselta ja päätimme käyttää päivän jojo-reitin kulkemiseen. Kuivattelimme tovin varusteita tuvan edustalla auringossa. Liikkeelle lähdimme klo 11:30. Tuvan vierestä kulkeva puro oli kovin vuolas nyt ja se piti ylittää alajuoksultaan lumisiltaa pitkin. Matka jatkui kalliokynnystä pitkin, vieressä oli 150 m jyrkänne alas Unna Reaiddavaggin itäiseen osaan. Pian tuli eteen alas viettävä lumikenttä, lunta pitkin oli kuitenkin helppo kävellä, pinta ei ollut liukas. Lumi jatkui liki yhtenäisenä ylös Pyramidenin ja Knivkammenin väliseen satulaan, jossa 1457 m korkeudella pidimme taukoa jyrkän nousun jälkeen maisemia valokuvaten.
Laskeuduimme Kaskasavaggiin aluksi kivikkoa pitkin, sitten minisuksilla laskien, lumi oli etelärinteessä jo pehmeää. Suuntasimme kohti laakson vedenjakajaa arvellen sieltä löytyvän kuivimman kohdan laakson ylitykseen. Pääsimmekin sukset jalassa kävellen kuivin jaloin yli, vettä oli lumen alla jonkin verran. Pidimme tauon lumesta vapaalla pienellä maaläntillä, muuten koko laakso oli luminen. Jatkoimme sitten ylös kohti seuraavaa satulaa lumella, lopussa nousu oli taas jyrkkää. Satulassa 1464 metrissä tauko, sukset jalkaan ja lasku alas Guobirvaggiin. Suuntasimme laskumme kohden järvestä 1193 lähtevän puron alkua, missä lumi peitti vielä puroa, alempana puro oli jo sula, järven alueella taas näkyi vettä olevan jään päällä. Pääsimmekin sujuvasti vesistön yli minisuksilla hiihtäen. Hieman pilviä oli alkanut kertyä etelän ja idän suunnalle. Seuraavaan nousuun suuntasimme jälleen ilman suksia ja lähes koko nousun menimme lumella aina korkeimpaan kohtaan 1491 metriin saakka. Laskeuduimme Gaskkasjavrin oikeaa laitaa pitkin lumella, ja suuntasimme järven jälkeen hieman oikealle kohtaan, jossa reitti lähtee alas kohti Darfalvaggia. Kuljimme jäätikön viertä reunamoreenia pitkin Darfaljavrin rantaan.
Järven rannalla lumesta vapaalla törmällä puron varressa pidimme tauon. Tässä vaiheessa ilta olikin jo saapunut ja aurinko siirtyi Gaskkasbaktin taakse, oli tyyntä, pilvet taivaalta olivat kaikonneet. Järven laitaa lumessa kahlaten ja puroja väistellen saavutimme jo tutuksi tulleen polun. Darfalvaggissa oli nyt tulva, joki laakson pohjalla virtasi vuolaana. Tauon välillä pitäen kävelimme hiljalleen laaksoa alas tutulle Darfaljohkan sillan viereiselle leiripaikalle. Koivuihin oli nyt ilmaantunut lehti. Leirissä klo 23:30, matka 20,32 km (jälkilokin mukaan 17,8 km). Hyvä sää jatkui onneksi koko päivän, maisemat talvisen lumisia, jyrkissä rinteissä lumi kantoi jotenkuten, loivissa sai varoa lumen alla olevia puroja, suksien käyttö helpotti laskuja hieman.
Darfaljohkan silta - NikkaluoktaPerjantaina 10.6.2011 aamuaurinko paistoi jälleen klo 06 aikaan telttaan ja sää oli heti aamusta helteisen kuuma, tuulta ei ollut. Runsas lumessa tarpominen ja sulamisvesien paljous oli kääntänyt yleisen mielipiteemme siihen suuntaan, että vaelluksesta oli jäljellä vain marssi Nikkaluoktaan. Lähdimme liikkeelle klo 09:50. Polku oli leveä ja pitkospuin ja silloin varustettu, lunta ei enää tällä korkeudella ollut.
Vettä puroista juoden marssimme Laddjujavrin itäpäähän, missä ravitsemusliike oli vielä suljettu. Veneliikenne järvellä ei ollut vielä käynnissä. Pidimme taukoa penkillä istuen. Loppupätkä Nikkaluoktaan seurasi, perillä olimme klo 15:30, matkaa 18 km (jälkilokin mukaan 17,0 km). Nikkaluoktassa oli paikallinen ravitsemus- ja majoitusalan yritys juuri avannut kesäsesonkinsa, hiljaista oli vielä. Kävelty GPS:n trippimittarin mukaan yhteensä 125,65 km, jälkilokin (50 metrin pistevälillä) mukaan matkaa kertyi 116,4 km. Helteen jatkuessa autoilimme Ouluun, missä klo 22.30. Vaellus 2011
Huomioita: Vaikka sää vaihteli laidasta toiseen, yksinkertainen kolmen kerroksen varustus (kerrasto-, fleece-, kuori-) toimi kaikissa olosuhteissa, lukuun ottamatta kenkiä, jotka eivät toimineet silloin, kun vettä oli yli kengän varren korkeuden. Pidemmät sukset olisivat olleet paremmat, minisuksilla lumi upotti liikaa. Ruokapuolella myslin mukaan ottaminen osoittautui turhaksi, sitä ei syöty lainkaan, myös kiisseli ja glukoosipastillit säästyivät. Gatoradea meni yksi purkki. Patukoita meni 2-3 päivässä, metvursteja 2. Jatkossa eväänä Reiter aamuin illoin, kahvi ja keksi aamulla, 3 patukkaa, 2 metvurstia, gatoradea? Kesäkuun alkupäivinä lunta on tunturissa vielä liikaa, 1000-1100 metrin jälkeen lumi peitti maata kaikkialla, vaellus ei ole kovin miellyttävää upottavassa lumessa, vesistöjen ylitykset ovat välillä hankalia. Ajankohdan hyviin puoliin voidaan lukea hyttysten ja muiden turistien puuttuminen, jopa Kungsledenillä sai vaeltaa näkemättä kumpiakaan, Laddjuvaggin pusikoissa muutamia näkyi.