Kebnekaisen seutu 2016
Kebnekaisen seutu 2016 vaelluskarttaVuoden 2016 vaelluksen kohteeksi valitsimme Kebnekaisen alueen Ruotsissa. Aikaisempaa kokemusta alueesta meillä oli jo hieman vuosien 2005 ja 2011 reissuilta ja vähän myös vuodelta 2010. Ruotsin korkeimman tunturin Kebnekaisen ohella seudulla on useita muitakin korkeita tuntureita. Näistä Kaskasatjåkka 2076 m vaikutti meille sopivalta tavoitteelta, kyseessähän on ns. kävelyhuippu eikä vuoristokiipeilytaitoa tarvita siellä käyntiin. Lisäksi oli aikomuksena tutustua Kaskasavaggeen ja Unna Reaiddavaggeen ja mahdollisesti nousta jollekin muullekin huipulle siinä ohessa. Kebnekaisen alue soveltuu hyvin vaeltamiseen, koska alueen maasto on selkeäpiirteistä ja eksymisen riski on vähäinen ja alueella on myös merkittyjä vaellusreittejä ja siltoja isompien vesistöjen yli. Niinpä alueella saattaa olla paljon väkeä elokuussa parhaana vaellussesonkina. Vaellukseen varasimme 7 päivää matkustuspäivät mukaan lukien. Varustus oli muutoin tavanomainen, mutta nyt mukana oli pitkästä aikaa isompi telttamme, Hilleberg Keron 4 GT (5,5 kg).
Nikkaluokta – CievrrajavriLauantaina 30.7.2016 autoilun aloitimme klo 04:00, auton tankkaus Aavasaksalla, Nikkaluoktassa olimme klo 10:00. Auton parkkeerasimme pitkäaikaispysäköintipaikalle, hinta 25 SEK/päivä. Ruokailu parkkipaikalla, sitten vaatteiden vaihto ja rinkkojen viimeistely. Rinkkojen painot olivat 18,82 kg ja 19,34 kg. Teimme ilmoituksen pysäköinnistä paikallisen ravitsemus- ja majoitusalan yrityksen receptioniin. Väenpaljoutta totesimme olevan yrityksen pihalla sekä bussipysäkin seutuvilla. Vaelluksen pääsimme aloittamaan klo 11:20, korkeus 471 m. Oli aurinkoinen, tuuleton ja lämmin sää. Olimme jo pari kertaa aiemmin aloittaneet retken Nikkaluoktasta, joten olimme joutuneet keksimään hieman uuden reitin ensimmäiselle päivälle, jottei vaellus kävisi tylsäksi. Ruotsalaiseen tunturikarttaan on merkitty polku Nikkaluoktasta metsikön läpi Govggenjunnille ja tätä polkua päätimme nyt seurata.
Aluksi kävelimme tietä pitkin jonkin matkaa, polku löytyi karttaan merkitystä kohdasta, polun viitassa luki ”Kåge”. Polku kulki ylöspäin metsikössä kuivia maita pitkin halki koivu-, mänty- ja haapapuistikoiden, vesipisteitä polun varrella ei näkynyt. Puurajalle pääsimme 4 km kävelyn jälkeen. Tästä alkoi loivasti nouseva puuton alue, jossa ei myöskään vettä ollut. Lopulta löytyi pieni puro tämän loivasti nousevan alueen luoteiskulmasta (kartassakin tälle kohdalle on puro merkitty). Tässä pidimme taukoa, nautimme vettä ja suklaapatukat. Sitten olikin edessä jyrkempää nousua huipulle 1162 m. Tarkastelimme ensin huipun vasemman sivustan rinnettä mutta se näytti jyrkältä, niinpä päätimme nousta suoraan ylös, koska rinteessä näkyi huipulle johtava vihertävä ”kaista”. Arvelimme, että rinteen ruohikkoisuus voisi merkitä loivempaa ja vähemmän kivikkoista nousureittiä. Ylös pääsikin kohtuullisen sujuvasti, toki 280 korkeuserometrin nousu jyrkästi rinkka selässä kuumassa auringonpaisteessa aiheutti hengästymistä yms.
Kotka kävi katselemassa meitä lähietäisyydeltä ja liiteli sitten pois. Huipulla olimme klo 14:20, matkaa oli kertynyt 6,45 km. Totesimme kyseessä olevan näppärän reitin Nikkaluoktan kylältä avotunturiin. Huipulla pidimme tauon ja aterioimme beef jerkyä ja vettä. Edessämme tunturinharjanne jatkui loivasti nousten kohden Kåkittjårro-tunturin huippua ja seurailimme sitä esihuipulta toiselle, 1411 m huipulle oli vähän jyrkempi nousu. Pidimme tauon ja söimme suklaapatukat ennen 1535 m päähuippua. Seuraava huippu oli vielä hieman korkeampi, 1559 m. Tuuli oli nyt yltynyt ja pilvisyys lisääntynyt. Laskeuduimme sitten rinnettä alas kohti Cievrrajavria, tässä vaiheessa alkoi sataa ja vedimme kuorivaatteet ylle. Alhaalla ylitimme järvestä lähtevän Cievrrajohkan ja nousimme sen sivupuron vartta ylöspäin telttapaikkaa etsiskellen. Pian löytyikin Cievrralahkun olosuhteisiin nähden varsin hyvä, tasainen ja pehmeän sammaleen peittämä paikka sivupuron mutkan kohdalta. Leiriytyminen klo 20:30, korkeus 1153 m, kävelymatka 18,3 km. Reiter Pasta Bolognese. Levolle klo 22:22. Mielenkiintoinen, mutta hieman kuluttava oli päivän reitti, tunturinharjanteen kivikoissa kulkeminen oli melko hidasta, vettä oli ylhäällä huonosti tarjolla, maisemia paremmin.
Päiväretki KaskasatjåkkalleSunnuntaina 31.7.2016 yöllä sadetta välillä. Herätys klo 07:00. Reiter beef stroganoff, kahvit ja keksiä. Ulkosalla oli sankka sumu, näkyvyyttä oli 50-100 metrin päähän, sää oli lämmin ja kostea, ei juuri tuulta. Ohjelmassamme oli nyt käynti päiväretkellä Kaskasatjåkkalla, lepopäivä täyden rinkan kantamisesta tuntuikin olevan tarpeen. Pakkasimme mukaan päiväretkivarustuksen sekä noin 6 litraa vettä kanisterissa, ylempänä ei ehkä vettä olisi muuten tarjolla. Rajoitetun näkyvyyden edelleen vallitessa aloitimme retken klo 09:00. GPS-laitetta apuna käyttäen nousimme loivaa kivikkoista rinnettä kohden 1560 metrin korkeudella olevaa Tarfaltjåkkan ja Tarfalcorrun välistä satulaa. Satulaa edeltävä jyrkempi nousu päästiin lumilaikkua pitkin. Satulassa 1568 metrissä pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Sitten seurasi vähän jyrkempää kivikkoista nousua huipulle 1803 m, jota Tarfalpakteksikin kutsutaan. Tässä kohti tunturiharjanne kapeni ja länsipuolella taisi olla vähän jyrkempi rinne alaspäin, sumua vain näkyi. Sitten harjanne taas leveni, pidimme patukkatauon ja pienen sateen vuoksi vedimme kuorivaatteet päälle ennen loivaa nousua 1900 metriin. Tarfaltjåkan huipun korkeudeksi GPS näytti 1907 m, laitoimme nimet huipun muovilaatikossa olevaan paperiin.
Sitten lähdimme kohti Kaskasatjåkkaa, sumussa kuitenkin aluksi menimme väärään suuntaan ja jouduimme hakemaan suuntaa GPS laitteen avulla ja matkaan tuli mutkia. Lopulta oikeaan suuntaan laskeva rinne löytyi, ja se olikin jyrkempi kuin etukäteen olimme ajatelleet. Enemmittä ongelmitta löysimme Tarfaltjåkan ja Kaskasatjåkan välisen satulan, jossa korkeus oli 1744 m. Kaskasatjåkkalle johtava harjanne näkyi sumussa astettain jyrkentyvänä. Etenimme harjanteen kivikossa jyrkähkösti kunnes vastaan tuli pystysuoran näköinen kallioseinämä. Hieman käsillä auttaen kiipesimme seinämän juurelle. Eteenpäin ei siitä enää oikein päässyt, mutta seinämän pääsi kiertämään vasemmalta ja näin pystyimme nousemaan tunturin loivasti nousevalle laelle. Huipulla oli laaja lumikenttä, itse huippu oli kuitenkin lumesta vapaa, korkeus huipulla oli GPS:n mukaan 2065 m, olimme huipulla klo 14:15. Maisema oli samankaltainen kuin ne, joita olimme nähneet esimerkiksi Pårtella, Galdhöpiggenillä, Niakilla ja Paraksella eli sumua näkyi.
Palasimme sitten alas satulaan 1744 m, ylös Tarfaltjåkkan huipulle 1907 m jälleen ja tunturiharjannetta pitkin satulaan 1568 m tiiviisti GPS laitetta katsellen, jotta pysyisimme reitillä. Satulassa tauko ja suklaapatukat, sitten mahdollisuuksien mukaan lumilaikkuja hyödyntäen palasimme teltalle. Alle 1200 metrissä näkyvyys oli jo parempi. Teltalla olimme klo 18:15, kävelymatka 17,4 km. Reiter pasta carbonara. Levolle klo 19:30. Päiväretkellämme ei maisemia sumun vuoksi näkynyt lainkaan, mutta huiputus tuli tehtyä ja 10-15 metriä reitistä oli vähän jännittävääkin, kun oli niin jyrkkää nousua. Lisäksi saimme reipasta liikuntaa.
Cievrrajavri–KaskasavaggeMaanantaina 1.8.2016 herätys klo 07:00. Reiter pasta bolognese, kahvit ja keksiä. Pilvet olivat edelleen matalalla ja sateli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Purimme leirin ja läksimme kävelemään klo 09:40 kohti Kaskasavaggea. Pilvet olivat noin 1300 metrissä, joten maisemia ei näkynyt. Pyrimme pitämään 1150 metrin korkeuden ja välttämään pahimmat kivikot, koska sade teki kivistä liukkaita ja kivikoista vaikeakulkuisia. Ennen Kaskasavaggea järven 1127 m luona kivikkoa oli paljon, muutoin onnistuimme aika hyvin kivikot kiertämään. Laskeuduimme sitten viistosti Kaskasavaggeen, pidimme tauon ja söimme suklaapatukat noin 1000 m korkeudella laakson etelän puolen rinteellä. Siitä kuljimme sitten lännen suuntaan. Liukkaalla jäkälän peittämällä alueella sitten tapahtui liukastuminen, kaatuminen ja siinä vasemman nilkan nyrjähtäminen. Hetken aikaa kävelykyky tuntui epävarmalta, sitten kävely kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin kävelysauvojen tukemana, toki matkanteko hidastui entisestään. Huonon näkyväisyyden vuoksi emme käyneet katsomassa 1114 m jäätikköjärveä. Gaskkasjohkan ylitimme kiviä pitkin noin 1080 m korkeudella, kenkien kastuminen oli lähellä, tosin kengät olivat jo muutenkin aika märät.
Liukkaita kivikoita riitti ylempänä Kaskasavaggessa ja järven 1167 m oikeanpuoleisen laidan tunnetusti hankala kivikko piti kulkea erityisen hitaasti ja varovaisesti. Pidimme patukkatauon ennen tätä kivikkoa.
Päästyämme laakson korkeimman kohdan ohitse näimmekin jo kohdan, josta voisi koettaa teltan paikkaa etsiä. Laakson vedenjakajan tienoilla on pieni vähemmän kivinen kumpare ja siitä löytyikin paikka teltallemme. Leiriydyimme klo 16:40, korkeus 1208 m, kävelymatka 14 km. Reiter kanapasta. Joustoside nilkkaan. Levolle klo 18:48. Sadetta ja sumua koko päivän, vaatteet ja kengät märät, maisema toisensa jälkeen jäi näkemättä reitillä sumusta johtuen, yllättävänkin kivikkoista oli reitillä. Huono näkyvyys ja kostea sää sekä nilkan nyrjähtäminen saivat aikaan päätöksen, että enempiä huipuilla käyntejä ei tehtäisi, vaan koetettaisiin hiljalleen palata Nikkaluoktaan.
Kaskasavagge–VistasvaggeTiistaina 2.8.2016 herätys klo 07:00. Reiter pasta carbonara, kahvit ja keksiä. Sateista ja sumuista edelleen, sateen vuoksi aamutoimissa ei pidetty kiirettä. Klo 10:40 lähdimme kävelemään kohti Pyramidenin ja Knivkammenin välistä satulaa. Nousimme rinteen oikeasta laidasta alkavaa pitkää lumialuetta ylös ja näkyvyyden ollessa puutteellinen jouduimme Knivkammenin jäätikon reunavallin vasemmalle puolelle. Nousimme sitten vallin jyrkkää laitaa ylös irtonaisessa kivikossa ja pääsimme lopulta satulaan 1460 m, missä pidimme tauon ja joimme vettä.
Lasku alas Unna Reaiddavaggiin oli etukäteen hieman arveluttanut, mutta siinä olikin lunta vielä hyvin jäljellä ja alun jyrkän kohdan jälkeen laskeutuminen sujui helposti. Alhaalla sumu oli entistäkin sakeampaa. Kuljimme hetken aikaa tasaisesti ja huomasimme sitten alaspäin viettävän lumikentän. Seurasimme lumikenttää sen loppuun, missä oli kallioporras, oikealla huomasimme toisen lumikentän joka vei alemmaksi, siirryimme sille ja pääsimmekin sitten laskeutumaan alas Unna Reaiddavaggin alemman järven rannalle noin 1100 metriin. Näkyvyys oli alempana jo parempi. Kuljimme sitten laaksoa pitkin itään kohti Vistasvaggia. Pysyttelimme laakson etelärinteellä, näin emme joutuisi kahlaamaan laakson vesistön yli alhaalla Vistasvaggissa, tarkoitushan oli jatkaa matkaa Nikkaluoktaan päin. Alkuun kulku oli melko helppoa, alempana laakson rinteet jyrkkenivät ja pitkään piti kulkea melko jyrkässä sivurinteessä. Mitään äärimmäisen vaikeita kohtia ei tullut, välillä oli paikkoja, joissa kaatuminen olisi voinut johtaa vaikeuksiin. Välillä oli kivikoita. Sää hieman selkeni matkan edetessä, korkeammalle ei kuitenkaan näkyvyyttä. Patukkatauot pidimme 6 km ja 12 km kohdalla. Laakson päätyttyä pääsimme Vistasvaggiin ja kuljimme koivumetsikössä hirvien polkuja pitkin, kunnes pääsimme aukeammalle alueelle muutamien soraharjujen luo. Leiriydyimme klo 17:52, korkeus 587 m, kävelymatka 11,9 km.
Reiter beef stroganoff. Joustoside nilkkaan. Levolle klo 20:00. Pilvistä ja sateista koko päivän, maisemia ei näkynyt. Nilkka kesti kävelyä, kunhan harkiten sillä askelsi. Unna Reaiddavaggen itäinen osa vaikutti mukavalta seudulta eikä Vistasvaggen pusikkokaan ollut kovin paha, sillä hyttysiä ei ollut.
Vistasvagge–CievrrajavriKeskiviikkona 3.8.2016 herätys klo 07:00. Reiter paprikalihapata, kahvit ja keksiä. Sateista ja pilvistä edelleen. Lähdimme kävelemään klo 09:40. Aluksi suuntasimme kohti Vistasjohkan sillalta tulevaa vaellusreittiä, joka hetimiten ilmaantuikin eteen. Sitten nousimme tätä reittiä pitkin Njunnin tasanteelle 1040 metriin. Reitti kulki aluksi koivumetsikössä viistosti ylöspäin, puurajan jälkeen nousu oli hieman jyrkempää. Sateisen sumuisessa lämpimässä säässä ja jyrkässä nousussa tuli lämmin, tuulta ei ollut. Reitti jatkui tasanteen poikki. Näimme yhden teltan tasanteella. Sitten reitti jatkui kivikkoisena laskuna kohti Kaskasavaggea, lasku loiveni sitten. Pian vastaan tuli Kaskasavaggen silta, joka ei ole ns. kesäsilta, kuten jotkin kartat ilmoittavat, vaan kiinteä.
Jätimme rinkat tähän ja käväisimme Kaskasavaggen taukotuvalla tauolla, söimme suklaapatukat. Tupaa oli remontoitu hiljattain, pinnat oli maalattu ja laitettu uusi peltikatto, samalla tuvasta oli poistettu kamiina eikä siellä ollut kuin penkit/laverit, pöytä, vieraskirja, siivousvälineet ja yksi villahuopa. Tauon jälkeen palasimme sillalle, ylitimme sen ja nousimme sitten melko jyrkästi kohti Cievrralahkua.
Sää oli vähän selkeämpi ja jälleen kuljimme kivikoita vältellen. 12 km kohdalla pidimme patukkatauon. Jatkoimme aiemmalle hyväksi todetulle telttapaikalle. Leiriydyimme klo 16:50, korkeus 1153 m, kävelymatka 14 km. Kovempi sade alkoi taas, kun olimme jo teltassa. Reiter metsästäjän pata, suolapähkinöitä. Joustoside nilkkaan. Levolle klo 19:00 Koko päivän sateli vähän väliä, kamppeet märät. Njunnin nousu meni sittenkin aika helposti hyvää polkua pitkin. Nilkka ei enää juuri vaivannut. Cievrralahku alkaa jo tulla tutuksi.
Cievrrajavri–Garmaspaktin viereiset lammetTorstaina 4.8.2016 herätys klo 07:00. Reiter kanavihannespasta, kahvit ja keksiä. Sade loppui yöllä, kuivempaa keliä nyt, pilvet ylempänä, huiput vielä pilvessä. Aamutoimet sujuivat rauhallisesti ja kävelemään pääsimme klo 10:00. Tasaista ja melko helppokulkuista maastoa kuljimme porovartijoiden tuvalle. Tuvan seinustalla pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Sää oli selkenemään päin.
Ylitimme sitten purouoman ja nousimme rinnettä noin 1150 metrin korkeudelle ja sitten jatkoimme sillä korkeudella Cievrratjåkkan pohjoispuolelta kiertäen. Kovin pahoja kivikoita ei reitille osunut, välillä oli ruohikkoniittyjä, joilla oli hyviä teltanpaikkoja. Kierto jatkui Cievrratjåkkan itäpuolelle, missä pidimme patukkatauon. Siitä suuntasimme Garmaspaktille katsomaan näkyisikö maisemia.
Tässä vaiheessa sää muuttui aivan aurinkoiseksi ja näkyvyyttä maisemaan oli hyvin. Aikamme maisemia katseltuamme pidimme taas patukkatauon.
Sitten laskeuduimme viereisien noin 940 metrin korkeudella olevien pikkulampien luo etsimään teltanpaikkaa. Pian sellainen löytyikin ja leiriydyimme klo 15:26, korkeus 949 m, kävelymatka 12 km. Oli vielä aurinkoista ja melko lämmintä ja käytimme tämän sateettoman hetken peseytymiseen lammessa ja varusteiden kuivatteluun. Sitten alkoikin taas sataa ja vetäydyimme telttaan. Tällä leiripaikalla toimi jo puhelinkin. Reiter beef stroganoff. Levolle klo 19 aikaan. Pitkästä aikaa vähäsateinen kuivempi keli ja hetki aurinkoistakin. Reitti oli helppo ja leiripaikkakin hyvä.
Garmaspaktin viereiset lammet – NikkaluoktaPerjantaina 5.8.2016 herätys klo 05:00. Reiter paprikalihapata, kahvit ja keksiä. Yö oli ollut sateeton ja viileämpi, mikä ennakoi kirkasta säätä päivälle. Taivas olikin pilvetön. Purimme leirin hieman ripeämmin nyt ja klo 07:20 lähdimme kävelemään rinnettä alaspäin kohti Cievrrajohkan varrella olevaa polkua.
Aurinko alkoi jo lämmittää aika lailla. Yksi teltta näkyi rinteellä. Polun löydyttyä laskeuduimme koivumetsikköön, varjoisassa metsässä oli viileämpi kävellä. Kartan polkumerkinnät eivät tuntuneet pitävän paikkaansa, mutta tämä joen varren polku oli selvästi erottuva ja helposti seurattava. Saavuimme sitten isommalle Kebnekaisen tunturiasemalle vievälle polulle ja Cievrrajohkan ylittävän sillan luo. Pidimme sillan luona tauon ja söimme suklapatukat.
Pari telttaa oli pystytetty sillan viereen metsikköön. Lisää telttoja ja niiden asukkaita näkyi loppumatkalla Nikkaluoktaan, lisäksi kymmenkunta vaeltajaa tuli vastaan. Varsinaisen väenpaljouden totesimme sitten saavuttuamme Nikkaluoktaan paikallisen ravitsemus- ja majoitusalan yrityksen pihapiiriin.
Fjällräven Classic vaellusseikkailukilpailun lähtöhetki oli juuri käsillä ja iso joukko kilpavaeltajia odotti lähtölaukausta innokkaina ryntäämään kohti Abiskoa. Meillä kävi tuuri, että ehdimme pois reitiltä ennen lähtörynnistystä. Seurailimme lähtöä hetken, sitten maksoimme pysäköinnistä receptionissa 150 SEK ja kävelimme autolle. Autolla olimme klo 10:25, korkeus 467 m, kävelymatka 7,6 km. Rinkkojen painot 15,66 kg ja 15,84 kg. Autoilemaan klo 10:45.
Huomioita: isompi teltta oli hyvä, ilmanvaihto pelasi vähän paremmin. Kokemusta tuli taas kosteassa säässä vaeltamisesta, kuivana ei pysy mikään, mutta kuorivaatteiden kanssa pysyy lämpimänä liikkuessa, leiritoimissa vaatteet kuivuvat kohtuullisesti. Ruokapuolella pärjäsimme melko vähällä, aamu- ja ilta-aterian lisäksi päivässä meni keskimäärin pari suklaapatukkaa ja vähän beef jerkyä (500 – 600 g + vesi). Erityisen huono sää vei mielenkiinnon nousta enemmille huipuille ja vaelluksesta tuli leppoisaa tasamaan patikointia maltillisin päivämatkoin, joten energian kulutuskaan ei ollut niin suurta. Muita kulkijoita ei varsinaisessa maastossa nähty lainkaan, pari telttaa näkyi. Vaelluksen kokonaispituus 108km GPS:n matkamittarista, jälkilokista matka 95,1km (50m pistevälillä). Nousua kertyi 4km 514 metriä ja laskua vastaavasti saman verran.
Vaellus 2016