Kåtotjåkka 2022
Syksyn 2022 yksinvaellukselle olin varannut vähän enempi aikaa kuin aiempina vuosina, 7 päivää. Olin päättänyt suunnata taas Abiskoon, koska Kilpisjärvellä kävin viime vuonna, Nikkaluoktasta olimme kulkenut jo montaa reittiä, Akkajärven laakso taas tuntui kesälläkin hieman luotaantyöntävältä paikalta, joten en halunnut sinne mennä. Kvikkjokkissa taas olisi venekyydin varassa tai tunturiin olisi pitkä matka. Abiskossa on hyvä parkkipaikka ja polku vie aika äkkiä tunturiin. Kåtotjåkkalla käynti ja Mårman alueella pyöriminen olivat suunnitelmissa.
Autoilua Kolariin, tankkaus, yöpyminen.
Abisko Turist – SiellavaggiLauantaina 3.9.2022 herätys klo 04, pukeutuminen, autoilemaan klo 04:20. Pajala, Junosuando, Vittanki, Svappavaara, Kiiruna, Abisko Turist parkkipaikka. Tietyömaa Junosuandon jälkeen, vähän hidasti, perillä klo 07:50, 300 km. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Tuulta ei juuri ollut, lämpötila oli 5 astetta plussan puolella. Laitoin vaelluskengät jalkaan ja rinkan selkään ja lähdin kävelemään hieman klo 08 jälkeen. Varustuksena oli merinokerrasto, Shield housut ja urheilupaita, tuulitakki, pipo ja hanskat. Rinkan paino oli noin 23 kg. Siirryin Kungsledenin kesäreitille Abiskojoen varteen. Tuulitakki piti heti ottaa pois, kun meinasi tulla liian kuuma. Joen kanjonia katsastettuani jatkoin Marmorbrottetille.
Seisoskelin siinä hetken, sitten kuljin Nissonjohkan sillan yli ja leiriytymispaikan ohi, 7 telttaa oli leiripaikalla pystyssä. Nousin harjun päällä kulkevalle polulle, jota pitkin pääsin Tältlägretiin vievän polun alkuun. Käännyin polulle ja kuljin Tältlägretiin. Siellä oli yksi vaeltaja pakkailemassa leiriään, juttelimme hetken englanniksi. Sitten polku loppuikin ja alkoi rankempi nousu kohti Ballinvaggia, tuntui ottavan voimien päälle. Alkoi tihkusadellakin samalla. Kunto tuntui huonontuneen sitten viime reissun ja kuumakin tuli. Pääsin kuitenkin Ballinvaggiin, siellä paistoikin sitten aurinko. Jatkoin samantien laakson perälle ja nousin jäätikön alapuolella olevan järven lähelle. Tässä vaiheessa alkoi askel painaa jo aikalailla ja havahduin siihen, että täällä pohjoisessahan painovoiman kiihtyvyys on isompi kuin etelässä. Niinpä oli aika katsoa teltalle paikkaa. Liki kaikenkattavasta kivikosta huolimatta paikka löytyi. Kävin hakemassa järvestä vettä vesipulloihin, söin samalla suklaapatukan ja pystytin sitten teltan. Klo oli vasta 13:30, aurinko paistoi kirkkaasti. Rinkan ottaminen pois selästä aiheutti arvaamattoman reaktion ja ponkaisin yhtäkkisesti ylös Ballinbogichokkan itärinnettä noin 1500 metriin, kunnes voimat ehtyivät.
Siellä viimeistään realiteettien tajunta palasi ja käsitin, että rinkan kanssa näitä rinteitä en pystyisi nousemaan. Lunta janooni syöden tuumailin retkisuunnitelmaani, se vaikutti nyt kovin utopistiselta. Palasin sitten jyrkältä rinteeltä maan pinnalle, söin suklaapatukan, purin teltan ja suuntasin ensin alemmaksi Ballinvaggiin ja sitten Siellavaggiin porovahtijaintuvan luo tutulle leiripaikalle. Pystytin taas teltan klo 16:50, vesipaikka tässä leirissä on aika kaukana, onneksi vesipullot olivatkin jo täynnä.
Söin kuivattua lihaa, join urheilujuomaa ja valmistin sitten Reiter metsästäjän pata-aterian. Telttana minulla oli nyt Retkirentistä vuokrattu Hilleberg Akto yhden hengen teltta, joka on helppo ja nopea pystyttää. Tein tutustumiskierroksen teltan sisätiloissa, totesin pituuden ja leveyden riittäviksi, mutta korkeuden riittämättömäksi itselleni istumiseen. Aurinko laski hiljalleen, kuten tapansa on, tuli melko viileää sitten. Puntaroin retkisuunnitelmaa, Kåtotjåkkalle voisin kuitenkin vielä yrittää päästä, Siellavaggia pitkin sille suunnalle olisi helppo edetä. Aloitin levon klo 18:50, nukkuminen jäi vähiin, yö oli kylmä, sää pilvetön ja tuuleton. Kahden makuupussin ja makuualustan sekä villakerraston ansiosta ei palellut.
Siellavaggi-Biegganjira Sunnuntaina 4.9.2022 herätys klo 05:00, ulkona -2 astetta, teltan pinta ja maa olivat kuurassa. Aterioin loput Reiter metsästäjän padasta, ja sen päälle kahvia ja keksiä. Sää oli kirkas ja aurinko paistoi tuntureiden huipuille, olisi oiva sää esimerkiksi Adnjetjårron huiputukseen. Päätin kuitenkin lähteä etenemään. Pakkasin tavarat, pyyhin kuurat teltasta ja pakkasin senkin. Varustuksena oli nyt urheilupaita, tuulitakki ja fleecehousut. Lähdin kävelemään klo 07:53 pitkin Siellavaggin laittaa, pian maasto kävi melko kivikkoiseksi. Laakson ensimmäisen järven luona oli teltta pystytettynä ja sen luona seisoskeli untuvatakkiin pukeutunut mies sulatejuustolla kuorrutettua näkkileipää syöden. Keskustelimme hetken ruotsiksi, hän vaikutti tuntevan nämä seudut hyvin ja puheesta päätellen oli Pohjois-Ruotsista. Kävimme läpi molempien reittisuunnitelmat ja viimeistään tässä vaiheessa, kun sen ääneen sanoin, niin Kåtotjåkka varmistui tavoitteekseni. Ohitin Siellavaggin järvet nyt idän puolelta, vuoden 2010 reissulla menimme niistä ohi länsipuolelta.
Arvioin itäpuolen helpompikulkuiseksi. Siellavaggista päästyäni jatkoin noin 1050 m korkeudella Alisvaggin laitaa idän suuntaan välttääkseni alempana laaksossa olevaa pusikkoa. Täällä ylhäällä näkyi nyt hyvin maisemia Kåtotjåkkan suuntaan.
Pidin tauon Lulip Hongganjiran kohdalla ja söin suklaapatukan, käytin rinkankin pois selästä. Kulku oli helppoa, pian näinkin alhaalla laaksossa Aliseatnun ylittävän sillan. Laskeuduin hieman viistosti alemmaksi ja ylitin rinteessä virtaavan hieman isomman puron ja laskeuduin sen rantaa turvekodan raunion luo, yksi kalliokynnys oli matkalla, mutta koivuista ja katajista kiinni pitäen sen pääsi laskeutumaan turvallisesti. Kodan alapuolella löytyikin sillalle vievä merkitty polku. Aiemmin paikalla ollut porovahtijatupa näytti sortuneen. Polku meni hukkaan ja taistelin tieni pusikkojen läpi sillalle. Nyt tuntui olo väsähtäneeltä. Puntaroin taas reittivaihtoehtoja, tästä Nissonvaggiin olisi 10 kilometriä tätä pusikkoa kuljettavana, mikä ei houkuttanut. Kuumakin oli, takki oli ehkä liikaa. Sillalta nousin ylös rinnettä jonkin matkaa, polku oli nyt hyvä. Mietin, jaksaisinko jatkaa kulkua vai olisiko sittenkin parempi suunnata Nissonvaggiin, olisi vielä 5 päivää aikaa ehtiä Abiskoon autolle. Istahdin kivelle ja söin suklaapatukan. Pohdin, että tässä oli kuitenkin selkeä merkitty polku kuljettavana, ehkä kuitenkin jaksaisin sitä edetä. Hyvin hitaasti kuljin Vierrojohkan varteen ja siitä ylöspäin lähelle Vierrojohkan ylittävää siltaa. Nousin sitten puron laaksosta tasaiselle puuttomalle alueelle ja suuntasin polkua pitkin länteen. Siellacohkka ja Hongga näkyivät tähän hienosti. Poroja kuljeskeli ympäristössä. Jatkoin sitten Biegganjiran varteen porovahtijaintuvan lähelle, tästä olisi mahdollista yrittää nousua Kåtotjåkkalle. Löysin teltalle paikan puron varresta klo 14:58. Pystytyin teltan, levitin makuupussit kiville kuivumaan, samoin laitoin kuivumaan sukat ja kengät.
Söin kuivattua lihaa, join kahvit ja söin keksiä. Sitten söin Reiter Pasta Carbonara-aterian, ja suolapähkinöitä, join urheilujuomaa. Pohdin taas retkisuunnitelmaa, jos saisin käytyä Kåtotjåkkalla, niin tavoite olisi saavutettu, voisin vaikka kävellä pois polkua pitkin Alesjaurestugalle ja Kungsledeniä Abiskoon, matka olisi pitempi, mutta polku helppo kulkea. Sää pilvistyi, keräsin tavarat telttaan, satoikin hiukan. Aloitin levon klo 19:30. Yöllä heräsin, kun oli kuuma, siirryin teltan ulkopuolelle makoilemaan ja katselin tähtiä, revontulia ja tekokuita, yksi tähdenlentokin näkyi. Siirryin taas jonkin ajan päästä teltan sisälle ja jatkoin unia.
Biegganjira-Kåtotjåkka-Vierrojohka Maanantaina 5.9.2022 herätys oli asetettu klo 05:40, mutta heräsin jo 05:20. Söin Reiter Pasta Carbonaraa, kahvit ja keksiä. Ulkona oli kirkas, melko viileä sää, + 1 astetta, tuulta lännestä. Pakkasin rinkkaan päiväretken tavaroita, mm. paljolti lämmintä vaatetta. Puin päälleni merinokerraston housut ja urheilupaidan, kuorihousut ja kuoritakin, toki pipon päähän ja hanskat käteen kuten yleensäkin tällä reissulla. Klo 07:20 suuntasin ylös rinnettä etelän suuntaan. Nousu oli jyrkkää ja tuntui, ettei millään olisi jaksanut sitä nousta, ajattelin, että menen vain niin ylös kuin jaksan ja käännyn sitten takaisin. Ajattelin myös, että onhan tästä muutkin jaksaneet mennä, niin ehkäpä minäkin. Pääsin tasanteelle 1300 metriin, tasaisella matka kulki paremmin ja näin jo vilauksen Kåtotjåkkan huipustakin. Maasto muuttui kivikoksi, nousin melko jyrkästi esihuipulle vievälle harjanteelle, harjannekin oli samaa kivikkoa. Kivikossa nouseminen tuntui sujuvan yhä helpommin ja pääsin esihuipulle. Siellä oli lunta ja kova tuuli. Maisemiakin näkyi sekä korkeimmalle huipulle nouseva harjanne.
Harjanne oli luminen, mutta myös kiviä näkyi koko harjanteen matkalla. Jatkoin nousemista, lumi oli melko kantavaa ja helpotti kulkemista. Kovan länsituulen vuoksi koetin kulkea harjan itälaitaa tuulen suojassa, mikä aika hyvin onnistuikin. Tuulen mukana tuli lumituiskua.
Sitten pääsinkin huipulle, sielläkin tuuli varsin kovasti. Maisemia oli kuitenkin näkyvissä ja katselin niitä, otin valokuviakin. Länsihuipulle menevä harjanne oli luminen ja arvioin, että tällä tuulella ei kannata harjanteelle edetä. Laitoin kameran jalustalle omakuvia (selfie) varten, pari kuvaa sainkin otettua, vaan sitten tuuli kaatoi jalustan, kahden kaatumisen jälkeen katsoin huipulla oleilun riittävän ja lähdin takaisin alaspäin. Alempana pääsin lumilaikulle, joka jatkui pitkälle kohden Bieggariehppiä. Ensin kävelin lunta pitkin alas vähän matkaa, sitten muistin taas painovoiman ja istahdin rinteeseen. Voima vaikutti täällä vahvana ja kuljetti minua haluamaani suuntaan alas rinnettä, vähän liiankin lujaa ja menoa piti jarrutella aluksi vaellussauvoilla ja jaloilla. No tämäkin hauskuus loppui aikanaan ja rinteen loivennuttua piti taas kävellä. Katselin alas Bieggariehppiin, käännyin sitten vasemmalle tuloreitilleni.
Olin taas teltalla klo 13:00. Järjestelin tavaroita, ja söin kuivattua lihaa. Aurinko paistoi, mutta lännessä näkyi olevan pilviä tulossa, tuuli oli voimistunut täällä alhaallakin, teltta lepatti tuulessa. Lepäilin aikani ja havahduin sitten kun tuuli olikin vain voimistunut, pohdin pitäisikö teltta kääntää tuulen suuntaisesti. Menin ulos teltasta ja tuuli olikin jo aika reipas, pohdin, että tuulensuojainen telttapaikka voisi olla hyvä. Sellaista vain ei ihan lähistöllä näkynyt. Kävin porovahtijain tuvan luona katsomassa, voisiko teltan laittaa sen viereen tuulen suojaan, mutta ei voinut. Sitten juolahti mieleen paikan nimi, Bieggaluoppal, täällähän voisi tulla joskus kovaakin vai mistä lie nimi tullut. Aurinko oli vetäytynyt pilviharsoon, tuli mieleen vuoden 2007 reissu, ja silloin samoin elkein alkanut kovatuulinen sadesää. Sää oli siis ilmeisen selvästi huononemassa. Päätin suorittaa pikaevakuoinnin, sulloin kaiken teltasta rinkkaan sellaisenaan (105 litran rinkka on tähän hyvä), lopuksi purin teltan ja pukkasin senkin rinkkaan. Klo 15 lähdin polkua pitkin itään myötätuuleen etsimään tuulensuojaista paikkaa teltalle. Pian muistinkin Vierrojohkan varrella olevan korkean pohjois-etelä suuntaisen törmän, sen takana luulisi olevan tuulensuojaa. Söin kävellessä suklaapatukan. Varustukseksi päälle oli lähtiessä jäänyt merinokerraston housut ja kuorihousut, urheilupaita, tuulitakki ja kuoritakki, joten varsin lämmin tuli kävellessä. Myötätuuleen matka joutui kuitenkin ripeästi ja nyt tuntui, että hyvin jaksaa kävellä. Pääsin Vierrojohkan varteen telttapaikalle klo 16:36, pystytin teltan, vesipullot olivatkin jo täydet, en ollut hoksannut niitäkään tyhjentää äkkilähdön hetkellä.
Hörppäsin urheilujuomaa, sitten kahvit ja söin keksiä. Arvelin, että murku on tulossa ja huomenna olisi kostea sää. Taas pohdin kulkusuuntaa, Nissonvaggiin en haluaisi mennä, koska pitäisi 10 km pusikossa kulkea, vaihtoehdoksi jäi joko kulku Alisvaggin pohjoislaitaa Kungsledenille tai sitten kääntyminen ylös Siellavaggiin. Söin Reiter pippurista lihapataa. Laitoin levolle klo 19:09, herätystä aamuksi en asettanut. Yöllä satoi jonkin verran, välillä tuulenpuuskat saivat teltan lepahtelemaan. Yöllä join pari mukillista urheilujuomaa.
Vierrojohka- Ballinvaggi Tiistaina 6.9.2022 heräsin klo 05:29, ei satanut enää. Lähdin hakemaan vettä Vierrojohkasta, piti mennä sillan kautta joen toiselle puolelle, jotta pääsi vettä ottamaan. Viileä ja navakka länsituuli jatkui edelleen. Pohdin, että voisi olla parempi nyt kulkea alhaalla laaksossa pusikossa tuulelta suojassa kuin nousta 1050 metriin tunturiin, etenkin kun pilvet nyt olivat alhaalla eikä maisemia näkyisi kuitenkaan.
Söin taas Reiter Pippurista lihapataa, join kahvit ja söin keksejä. Ulkolämpötila oli + 4 astetta. Lähdin kävelemään klo 08:47, kuoriasu päällä, polkua alas Aliseatnulle ja sillasta yli, sitten nousin ylemmäs kunnes saavutin lännen suuntaan vievän polun.
Polku oli aika hyvin kuljettavissa, pusikko ei liikaa haitannut ja tarjosi hyvin suojaa tuulelta, paikoin polku oli vetinen ja mutainen. Arvelin, että polku oli ihan ok kulkea nyt kun ei ollut hyttysiä. Tulin päätelmään, että itään mennessä, jos tulee Siellavaggista, on parempi kulkea ylhäällä ja länteen mennessä on parempi kulkea täällä alhaalla polulla. Pääsin Lulip Hongganjiran luo, join vettä ja katselin ylöspäin rinteeseen, tästähän voisi jo näppärästi nousta kohti Siellavaggia, ainakin muistelin jossain netin vaelluskertomuksessa niin tehdyn. Nousin ensin ylös Lulip Hongganjiran vartta, sitten siirryin viistosti ylöspäin Alip Hongganjiran luo. Maasto oli melko haastavaa, jyrkässä rinteessä oli suurikokoista kivilouhikkoa, pajukkoa ja kanervikkoa, eteneminen meni vähän jo kiipeilyksi, käsiä piti käyttää ja välillä meni konttaamiseksi. Mikäpä siinä muuten olisi ollut nousta, mutta kun alhaalle polulle sattui tulemaan vaeltaja, joka tietenkin katseli menoani. Pohdin, että näppärä reitinvalintani saattoi alhaalta katseltuna näyttää tyhmältä. Pääsin sitten pienelle tasanteelle, edessä oli pystysuora kallioseinämä, kapea ylöspäin viettävä uloke näytti johtavan seinämän päälle, kuljin siitä ylös, ainakin tämä reitti oli näppärä. Etenin kohti Siellavaggia, tuuli tietenkin kääntyi niin, että vastatuulta tuli sieltäkin, lisäksi alkoi sataa.
Pidin tauon ensimmäiselle järvelle päästyäni, söin suklaapatukan, aurinkokin hieman pilven läpi paistoi. Sitten jatkoin Siellavaggia pitkin porovahtijain tuvalle, ajattelin, että voisin siellä pitää vaikka kahvitauon, odotella sään kehittymistä ja tarpeen tullen vaikka yöpyäkin tuvassa. Olin tuvalla klo 14, laskin rinkan maahan ja hain pulloihin vettä. Menin sisälle, otin takin pois ja istahdin. Mutta jostain syystä tunnelma ei tuvassa ollut kohdallaan, nousin ja menin taas ulos, päätin että lähden Ballinvaggiin sikäläisille nurmikentille telttailemaan. Ulkona sade oli loppunut, tuulikin oli tyyntymään päin. Ballinvaggin ensimmäisellä nurmikolla pienen lammen rannalla ei vielä sielläkään ollut oikea tunnelma, jatkoin reilut puoli kilometriä, ja sitten löytyi paikka teltalle klo 15:30. Laittelin leirin kuntoon, vaihdoin märät vaatteet kuiviin. Söin kuivattua liha, sitten kahvit ja keksiä. Vähän taas sateli, pilvet olivat alhaalla, ulkona lämpötila oli + 4 astetta. Päivä meni siirtymän merkeissä huonon sään vallitessa, kulkeminen tuntui nyt kuitenkin helpolta, ilmeisesti auttoi, kun ei ollut niin kuuma. Tästä leiristä olisi mahdollista tehdä jokin päiväretkikin, jos sää paranisi, voisi nousta vaikka Tjåmuhas tunturille tai mennä laakson itälaidalle. Autolle tästä kävelisi 3-4 tunnissa, huonon sään jatkuessa olisi sama vaikka jo lähteä poiskin, vaikka 3 päivää periaatteessa vielä olisikin aikaa. Söin Reiter metsästäjän pataa. Tuuli loppui kokonaan illan aikana, välillä vähän sateli.
Päiväretki Ballinriehppin ympäri Keskiviikkona7.9.2022 herätys klo 05:40. Ei ollut tuulta, pilvet olivat matalalla ja lämpötila oli + 1 astetta. Telttaan oli kertynyt runsaasti kondensiota ja ulomman makuupussin jalkopää oli aika märkä sekin. Söin Reiter metsästäjän pataa. Pohdin, että tällä säällä ei mikään kuivu, täytyy odotella paranisiko sää. Sitten pilvet idän puolella laaksoa rakoilivat hieman ja 1628 m ja 1646 m huiput näkyivät välillä. Niinpä sonnustauduin kuoriasuun, pakkasin päiväretkellä tarvittavat tavarat kuoritakin taskuihin, ja lähdin klo 07:50 aikaan retkelle kohti laakson itälaitaa. Suuntasin kohti 1646 m huippua. Pilvet välillä rakoilivat ja Ballinriehppin jäätiköt näkyivät. Huipulle nousu oli lopussa vähän jyrkempi, lumi helpotti kulkemista.
Huipulla paistoi aurinko, huipun toinen laita oli hyvin jyrkkä, alas Gaskariehppiin ei ollut näkyväisyyttä pilvien vuoksi. Jatkoin harjannetta pitkin etelään, söin suklaapatukan kävellessäni. Välillä näkyi alas Gaskasriehppiin, Ballinriehppin puolelle näkyi paremmin. Aurinko paistoi enemmän, pilvet yläpuolella ohenivat. Edessä näkyi huipulle 1776 m nouseva rinne, se näytti jyrkältä, mutta ei liiaksi, lumialueita oli ylös saakka eikä ollut kalliotörmiä eikä liian kapeaksikaan rinne mennyt. Totesin, että ei muuta kuin hetki suuhengityksellä, niin rinne olisi noustu. Pian olinkin ylhäällä tasaisella ja laakealla huipulla, pääsin samalla pilvien yläpuolelle auringonpaisteeseen. Pilvien läpi nousi näkyviin joitain korkeimpia huippuja kuten Nissoncorru ja kauempana Kåtotjåkka, Storsteinsfjellet ei näkynyt. Jatkoin sitten harjannekävelyä Ballinriehppin ympäri.
Alas jäätiköille oli pystysuorat kallioseinämät. Alempana jouduin taas pilveen. Lopulta olin Ballinbogicohkkan huipulla, siellä oli vähemmän lunta kuin viimeksi siellä käydessäni, muutoin maisemat olivat entisellään. En lähtenyt laskeutumaan jyrkkää itärinnettä, sen sijaan suuntasin vuoden 2019 reissulta tutulle länsirinteelle, tiesin, että siitä ainakin pääsisi ongelmitta alas. Pian pääsin pilven alapuolelle ja näin Siellavaggiin. Alempana kuljin lyhyttä laakson pätkää myöten takaisin Ballinvaggiin teltalle, olin siellä klo 13:53. Tuumasin, että tästä ei enää patikkareissu parane! Olin päässyt tekemään hienon harjannevaelluksen Ballinriehppin ympäri, nyt voisi jo lähteä poiskin. Näissä tunnelmissa söinkin yhtä kyytiä kolme pussillista eli kaikki jäljellä olevat kuivatut lihat ja päälle join kahvit ja söin keksiä. Lepäilin, aurinkokin paistoi telttaan ja lämmitti vähän, päivän aikana teltta ja makuupussikin olivat kuivuneet. Klo 18:30 aikaan Ballivaggiin laskeutui helikopteri. Se jätti jälkeensä kaksi telttailijaa. Tämänkaltainen erämaan rauhan järkkyminen sai hetken aikaa ajattelemaan kaikenlaista, mutta sitten tuumasin, että kyllähän tänne mahtuu muutkin. Söin sitten Reiter pippurista lihapataa.
Pohdin, että huomenna jo lähtisin pois, vaikka olisihan siinä ehkä vielä sekin vaihtoehto, että jos on hyvä sää, niin kävisin sittenkin Tjåmuhaksella, 1745 m huipulla en vielä ollut käynyt. Illalla sää kylmeni klo 19:45 aikaan lämpötila oli nollassa.
Ballinvaggi-Tjåmuhas-Abisko Turist Torstaina 8.9.2022 herätys klo 05:40, teltassa kondensiota, makuupussin pinta märkä, ulkona sää oli täysin kirkas. Söin Reiter pippurista lihapataa. Malttamatta kahvitella lähdin klo 07:00 aikaan päiväretkelle kohti Tjåmuhasta, varusteena kuoriasu, takin taskussa vain kamera, muki ja puhelin. Nousin heti teltalta viistosti ylös Tjåmuhasin rinnettä, näin eilen helikopterilla tulleiden teltan, pelkäsin, että herätän heidät, kun kivikossa mennä kolistelin. Ylemmäksi päästyäni näin, että Ballivaggin pohjoispäässä oli vielä yksi teltta ja sen luona näkyi jo ihmisiä olevan jalkeilla. Pian kulkemani rinne muuttui aika jyrkäksi ja kivikko sai irtonaisen luonteen, välillä oli paljasta kalliota ja kivivyörynkin mahdollisuus hiipi mieleen. Taas alkoi reitinvalinta vaikuttaa hieman tyhmältä, etenkin kun jouduin laskeutumaan kallioalueen alapuolelle. No, pääsin kuitenkin Tjåmuhasin pohjoispuolella olevan pienen jäätikön tekemän kuopan laidalle. Nousin siitä etelän suuntaan, hetken aikaa rinne oli aika jyrkkää mutta vähän mutkittelemalla nousureitti löytyi helposti, pikkusen sai käsillä auttaa menoa. Sitten nousu loiveni ja jatkoin leveää harjannetta kohti Tjåmuhasin huippua. Jano vaivasi hivenen ja imeskelin rinteestä löytämiäni jääpuikkoja. Huipulle pääsin klo 09:00 Sää oli tänään aivan mahdottoman hyvä, niinpä maisemia näkyi mukavasti, otin valokuviakin.
Sitten lähdin alas, en halunnut laskeutua jyrkähköä tuloreittiäni, joten suuntasin ensin Tjåmuhasin huippujen väliseen kuruun ja siitä 1689 m huipun laitaa myöten huipulta pohjoiseen suuntaavalle loivalle harjanteelle, joka oli jo vuoden 2019 reissulta tuttu. Kuljin harjannetta pitkin riittävän alas ja pääsin sitten laskeutumaan Ballinvaggiin, suuntasin teltalle. Matkalla huomasin suoläntin, jossa kasvoi hilloja, poimin ne kaikki, osan suuhun, osan mukiin. Muuta käyttöä mukilla ei vielä ollut tällä päiväretkellä ollutkaan, ylhäällä ei ollut puroja. Teltalla olin klo 11:00. Otin vesipullot teltasta ja siirryin viereisen puron varrelle makoilemaan ja join ainakin puoli litraa vettä. Söin sitten suklaapatukan ja hillat, join kahvit ja söin keksiä. Taas olivat teltta ja makuupussi kuivaneet auringossa. Taivas oli pilvetön, tuulta ei ollut, aurinko lämmitti telttaa. Lepäilin jonkin aikaa, sitten tuumasin, että nytpä joutaa jo lähteä, tästä ei ainakaan enää tämä patikkareissu paranisi. Pakkasin tavarat ja klo 13:30 alkaen kuljin Tältlägretin kautta autolle, missä olin klo 17:08. Suotuisa säätila aiheutti sen, että helikopteri pörräsi ilmassa jatkuvasti. Vaelluksen pituus oli 107 kilometriä ja nousua kertyi 5 km 260 metriä.
Autoilin ensiksi Kolariin, seuraavana päivänä kotiin.Huomioita reissulta: merinovilla on vaatetuksena lämmin, leirioloissa hyvä, mutta kävellessä välillä liian lämmin. Jos olisi yksi hyvä makuupussi, niin varustus kevenisi melkoisesti. Yksi 230 g kaasupullo riitti koko reissulle. Akto on laatuteltta, turhan matala itselleni, mutta kyllä sillä hyvä oli telttailla. Aliseatnu on ilmeisesti joskus mahdollista ylittää kahlaamallakin Siellavaggin kohdalla, mutta arvelin vesien olevan korkealla enkä halunnut kahluuta edes yrittää. Mårman alueella pyöriminen jäi vielä haaveeksi.